Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Kansainvälisen politiikan tutkija Saara Särmä haluaa saada naisten potentiaalin paremmin käyttöön. Sukupuolittuneiden valtarakenteiden tutkiminen ja paljastaminen auttavat purkamaan niitä.
Jo vuosien ajan yhteiskunnassa on puhuttu naisten urakehitykseen liittyen lasikatosta. Tällä viitataan siihen, että tasa-arvosta huolimatta naisten yleneminen pysähtyy jonnekin keskijohdon ja ylimmän johdon välimaastoon. Ilmiö on totta myös akateemisessa maailmassa, mutta sen lisäksi käytetään termiä sukupuolisakset: joillakin aloilla yli puolet väitelleistä on naisia. Sitten iskee leikkuri ja professoreista enää murto-osa on naisia.
—Sukupuoli voi vaikuttaa valintaan, vaikka ensisijaisesti haetaan pätevintä henkilöä. Jotkut asiat ovat plussaa miehille, mutta naisten kohdalla niitä ei katsotakaan eduksi, kansainvälisen politiikan tutkija, feministi Saara Särmä toteaa.
—Tätä on muuten selvitetty muun muassa eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jossa arvioitavana olivat identtiset cv:t. Naisen nimellä olevassa hakemuksessa tietyt seikat koettiin ilmentävän liiallista kilpailuhenkisyyttä, kun taas samoilla ansioilla miehestä ajateltiin, että kyseessä on aivan mahtava tyyppi.
Jo kouluvaiheessa tyttöjen ja poikien menestykseen suhtaudutaan eri tavoin. Puhutaan alentuvaan sävyyn ”kympin tytöistä” ikään kuin tyttöjen hyvä suoritus olisi kiinni vain pänttäämisestä. Koulussa hyvin pärjäävien poikien sen sijaan ajatellaan olevan lahjakkaita. Ja vaikka pojat eivät välttämättä ole pärjänneet koulussa, pärjäävät he yhteiskunnassa ja yliopistossa.
Särmä palasi juuri konferenssimatkalta Baltimoresta Yhdysvalloista, missä hän on muutenkin käynyt usein. Siellä naisten asemaan liittyvä keskustelu akateemisissa piireissä on hyvin samanlaista kuin Suomessakin, mutta akuutti asia on erityisesti se, että Yhdysvalloissa ei ole varsinaisia äitiyslomia.
—Lisäksi työkulttuuri on kilpailukeskeistä, kovaa ja julkaisuja pitää syntyä tiheästi. Naisille se on erityisesti hankalaa ilman mahdollisuutta vanhempainvapaaseen, ja siten tilanne heikentää naisten urakehitystä enemmän kuin meillä, Särmä huomauttaa.
Tosin Suomessakin yliopistomaailma on rakentunut vielä sen varaan, että uraa tekee mies, jolla on hyvät tukijoukot ja joka voi hyvillä mielin käyttää aikansa työhön, kun muut hoitavat arjen. Vasta vuonna 1990 Suomen Akatemian henkilökohtaisesta tutkimusrahoituksesta saattoi jäädä äitiyslomalle ilman, että rahoituskausi lyhenee, ja syksystä 2005 alkaen siitä saattoi jäädä hoitovapaalle.
—Muistan itsekin aiemmilta vuosilta tilanteita, joissa tutkimusrahoituksella oleva kollega on pohtinut, onko hänellä ylipäätänsä mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle.
Särmä on tullut tunnetuksi perustamastaan Congrats, you have an all male panel! -nettisivustosta, joka humoristisesti dokumentoi eri alojen paneeleita ja seminaareja, joissa esiintyy vain miesasiantuntijoita. Sivustosta on tullut todellinen hitti. Kuvia tulee lähes päivittäin lisää, ja nyt kahden vuoden aikana niitä on kertynyt jo yli 1800. Tieto sivustosta on levinnyt laajalle ja kansainvälisetkin mediat, kuten Time ja BBC ovat julkaisseet siitä juttuja.
—Herkullisimpia kuvia ovat esimerkiksi ne, joissa filosofit keskustelevat raskaudesta. On hassua, että miehet yksin keskustelevat naisten kehoon liittyvästä asiasta, Särmä nauraa.
—Tiedän, että isoissakin konferensseissa on All male panelin ansiosta alettu pohtia, mitä miesten yliedustukselle voitaisiin tehdä. Minusta paneelien järjestäjät voisivat ottaa paremmin selvää, keitä päteviä naisia on, eivätkä ajatella vain omaa kaveripiiriään. Kannattaisi tietysti miettiä, miksi joillain tieteenaloilla, kuten luonnontieteissä, on vähemmän naisia ja pohtia sitä, miten tyttöjä ja poikia kasvatetaan.
Saara Särmän oma ura koostuu vuorotellen työttömyyskausista, apurahakausista ja lyhyistä pätkätöistä sekä luentokeikoista. Esimerkiksi viimevuonna hän työskenteli osan ajasta apurahan turvin ja muutaman kuukauden hän oli työttömänä työnhakijana.
—Elämä on epävarmaa, sillä koskaan en tiedä, miten rahoitus järjestyy. Jatkuva hakemuksien laatiminen vie paljon energiaa ja aikaa, jotka voisi käyttää paljon hedelmällisemmin. Myös työttömyysjaksoilla on paljon paperihommia esimerkiksi luentokeikkojen vuoksi, ja on aina hieman jännitystä siitä, millaiseen ratkaisuun työvoimaviranomaiset päätyvät.
Pidempää tutkimusrahoitusta odottaessaan Särmä on keskittynyt populaarimpaan kirjoittamiseen. Työn alla on kirja, joka liittyy All male paneliin. Toisen tutkijan kanssa on lisäksi tekeillä läskiaiheinen kirja, jonka teemana taas on kehopositiivisuus.
Julkisuudessa useissa eri medioissa esiintynyt tutkija on naisten aseman lisäksi puhunut toisten kehumisen tärkeydestä. Onko kehumiselle sijaa yliopisto- ja tutkimusyhteisössä, jossa keskinäinen kilpailu on kovaa?
—Juuri kovan kilpailun takia kehuminen on tärkeää, yliopistossa ollaan muutenkin jatkuvasti arvioinnin kohteena, eivätkä arviot ole aina muotoiltu kovin mukavaan sävyyn. On hyvä saada tukea ja kehua kollegoilta, ettei kukaan jäisi pelkästään negatiivisten arvioiden varaan. Kollegoiden kesken kilpaillaan samoista rahoituksista ja tehtävistä. On helpompi suhtautua omaan pettymykseen hävitessään esimerkiksi tehtäväntäytössä, mikäli arvostaa toista, silloin ratkaisu ei tunnu vääryydeltä.
Jokaisen kannattaa kiittää ja kehua kun siihen on tarvetta. Se myös tarttuu.
—Ainakin omassa akateemisessa tuttavapiirissäni on kehuttu runsaasti ja nostettu toisten tekemisiä esiin. Se auttaa jaksamaan paljon paremmin. Naisten ansioiden esille tuominen auttaa sitä paitsi saamaan huomiota muillekin naisille, Särmä muistuttaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Milla Talassalo
Tavoitteenani on omalta osaltani muuttaa maailmaa tasa-arvoisemmaksi edistämällä kriittistä ajattelua ja havainnointia. Esiinnyn paljon medioissa ja olen hyvin aktiivinen somessa. All male panel liittyy omaan tutkimukseeni: ihmisten on hyvä tajuta, miten sukupuoli jakaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tutkimalla sukupuolittuneita valtarakenteita ja pohtimalla, miten sitä voidaan purkaa, saadaan jo paljon aikaiseksi. Suomalaisen naisen asema on edennyt valtavasti, mutta vielä tehtävää riittää.