Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Informaatikko Maija Paavolainen kouluttaa opiskelijoita ja tutkijoita digitaalisten tietolähteiden hyödyntämiseen. Humanistisen alan tutkimus muuttuu uusien työkalujen myötä: perinteisten menetelmien rinnalle on nousemassa kvantitatiivisiin ja tilastollisiin menetelmiin perustuvia tapoja tehdä tutkimusta. Samalla digitalisoitumisen vaikutus kulttuuriin synnyttää uusia tutkimusaiheita.
Informaatiolukutaito on tietoyhteiskunnan kansalaistaito, kykyä löytää, arvioida ja tuottaa tietoa tilanteen vaatimalla tavalla. Tieteelliset kirjastot ovat pitkään edistäneet informaatiolukutaitoa yliopisto-opinnoissa keskeisenä opiskeluun ja akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen liittyvänä taitona.
—Olen työskennellyt useiden vuosien ajan Helsingin yliopiston kirjastossa pääasiassa humanistiopiskelijoiden kanssa ja opettanut kirjaston tiedonlähteiden etsimistä opinnäytteitä varten. Opetusta toteutettiin ja suunniteltiin yhdessä yliopisto-opettajien kanssa. Nyt humanistiset tieteet ovat muutoksessa. Tällä hetkellä työskentelen yliopiston kirjaston tieteenalayhdyshenkilönä erityisesti digitaalisten ihmistieteiden tutkijoiden ja opettajien tukena yhteistyössä HELDIG -keskuksen kanssa, Paavolainen kertoo.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana suurin muutos netissä liittyy ennen kaikkea siihen, että ihmiset eivät vain etsi tietoa verkosta, vaan myös tuottavat sitä.
—Kyky hahmottaa tiedon luotettavuutta sekä erilaisten keskustelujen normistoa ja vaikuttavuutta korostuu. Opiskelijan tulisi lisäksi kyetä kasvamaan akateemiseksi asiantuntijaksi, joka ymmärtää, miten tieto rakentuu ja kuka on tiedon subjekti. Valta ja traditio näkyvät tiedontuotannossa, ja niiden vaikutusta on tärkeä oppia ymmärtämään, Paavolainen toteaa.
Verkkoympäristö asettaa nykypäivän tutkijoille ja opiskelijoille erilaisia vaatimuksia kuin ennen. Tutkijoilla paineet voivat liittyä erityisesti omasta työstä viestimiseen. Jääkö aikaa tutkimukselle, jos valmis artikkeli pitäisi tallentaa avoimeen julkaisuarkistoon, kirjoittaa siitä kansantajuinen blogiteksti ja muistaa vielä twiitata aiheesta oikeilla tunnisteilla oikeaan aikaan.
Muun muassa kirjastojen määrärahoja on pienennetty, mikä liittyy laajempiin korkeakoulu- ja tutkimuslaitossektoria koskeviin leikkauksiin.
—Suomalaisen koulutuksen tasa-arvo on näkynyt esimerkiksi siinä, että opiskelija on voinut tukeutua kurssikirjallisuudessa ja tietokoneen käytössä yliopistokirjastoon. Määrärahojen leikkaukset murentavat koulutuksen tasa-arvoa ja tällä on kauaskantoiset seuraukset. Kirjaston sisällä kehityskulku näkyy siten, että pienenevä joukko ihmisiä tekee yhä vaativampia tehtäviä, koska eläköityvien kollegoiden tilalle ei palkata uusia työntekijöitä.
Humanisteille kirjastojen, museoiden ja arkistojen digitaaliset kokoelmat merkitsevät kasvavaa tutkimusdataa. Mitä avoimempia muistiorganisaatioiden digitaaliset kokoelmat ovat, sitä paremmin niitä voi hyödyntää tutkimuksessa ja vaikkapa uusien tuotteiden suunnittelussa.
Paavolaisen asiantuntemusta arvostetaan paitsi kollegojen keskuudessa, myös tutkijoiden ja opiskelijoiden parissa. Hän on suunnitellut Avoin digitaalinen kulttuuriperintö -kurssin yhteistyössä Helsingin yliopiston Digital Humanities -sivuainekokonaisuuden kanssa ja tekee yhteistyötä museoiden ja arkistojen kanssa Avoin GLAM -verkostossa.
—Avoin digitaalinen kulttuuriperintö -kurssin tarkoituksena oli tutustua opiskelijoiden kanssa muistiorganisaatioiden digitaalisiin kokoelmiin ja oppia arvioimaan mahdollisuuksia niiden tutkimiseen niin sanottujen digitaalisten ihmistieteiden menetelmillä. Kollegat museoista ja arkistoista toimivat puhujina kurssilla ja pyysin heitä yliopistolle tapaamaan opiskelijoita kulttuuriperintödatan tutkimuskäyttöön liittyen. Tämä oli todella antoisaa meille kaikille.
Hän oli lisäksi mukana järjestämässä avointa kulttuuridataa hyödyntävää Sata naista Wikipediaan -tapahtumaa. Se toteutettiin Helsingin yliopiston kirjastossa yhdessä Kiasman kanssa naistenpäivänä 2016, tilaisuudessa 10 helsinkiläistä museota oli kannustamassa yleisöä tuottamaan Wikipedia-artikkeleita oman erikoisalansa naisvaikuttajista. Aiheiksi sopivat muun muassa taiteen tai tekniikan alan naisvaikuttajat, jotka ovat huonosti edustettuina Wikipediassa. Järjestäjänä Paavolainen oli mukana auttamassa osallistujia aiheiden valinnassa, tiedonhaussa ja artikkeleiden kirjoittamisessa.
—Suomenkielisen Wikipedian henkilöartikkeleista vain alle viidesosa käsittelee naisia. Tämä ei ole yhdentekevä asia, sillä Wikipedia on maailman käytetyin hakuteos ja seitsemänneksi liikennöidyin verkkosivusto, Paavolainen huomauttaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Milla Talassalo
Miten edistät tutkitun tiedon hyödyntämistä?
Kirjastot edistävät tutkitun tiedon hyödyntämistä tarjoamalla pääsyn tutkimusjulkaisuihin ja edistämällä niiden käyttöä. Olen ollut mukana opastamassa opiskelijoita tutkitun tiedon lähteille opintojen aikana ja rakentamassa tiedonlähteisiin liittyvää arvostelukykyä työelämää varten. Yliopistokirjastot edistävät tiedon avointa saatavuutta myös edistämällä tutkimusjulkaisujen avoimuutta (Open Access) ja rinnakkaistallennusta.