Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Nuorten tutkijoiden uran pätkiä tulee koostaa yhteen järkeviksi kokonaisuuksiksi. Katson, että tämä olisi sekä tutkijoiden, tieteen että yhteiskunnan etu”, historiantutkija Miia Ijäs korostaa. Hän on toiminut aktiivisesti Tampereen yliopiston tieteentekijöissä sekä Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden työryhmässä. Ijäs tutkii Itämeren alueen, erityisesti Puolan historiaa.
FT Miia Ijäs on syksyllä kolme kuukautta Saksassa vierailevana tutkijana Freiburgin yliopiston historian laitoksella. Hänen kiinnostuksensa itäisen Keski-Euroopan historiaan juontaa opiskelujen alkuun.
– Olin nuori opiskelija Euroopan unionin ”itälaajenemisen” aikoihin. Tämä tilanne vahvisti jo aiempaa kiinnostustani näiden alueiden monimuotoiseen historiaan. Kun lähdin syksyllä 2005 Varsovaan vaihto-oppilaaksi, se tietyllä tapaa sinetöi erikoistumiseni alueen historiaan.
– Koen erityisen läheiseksi ja tärkeäksi tuoda esiin niitä yhteyksiä, joita on ollut Itämeren yli esim. Puolan ja Suomen välillä. Toivon myös voivani osoittaa, miksi meidän tulisi tietää jotain Puolan tai itäisen Keski-Euroopan historiasta, jotta voimme ymmärtää nykyistä Euroopan ja EU:n monimuotoisuutta paremmin.
Vaikka Puola on meitä maantieteellisesti aika lähellä, tunnemme sen historiaa aika huonosti. Miia Ijäs katsoo, että tähän vaikuttaa ns. historiaesitysten länsieurooppalainen paradigma eli Euroopan historia esitetään pitkälti sen valossa, mitä Berliinistä länteen on tapahtunut.
– Euroopan 1945 jälkeinen jako itään ja länteen sopii kuitenkin huonosti Euroopan vanhemman historian tarkasteluun. Euroopan jako itään ja länteen on hyvin keinotekoinen, koska yhteyksiä ja ”yhtenäisriippuvuutta” alueiden välillä on aina ollut.
Viime vuonna Ijäkseltä ilmestyi kirja Varjoista valtaistuimelle, jossa hän kuvaa Puola-Liettuan vaiheita 1500-luvulla. Tuolloisen suurvallan hallitsijaksi nousi Anna Jagellonica, jonka nuorempi sisar Katarina oli päätynyt Ruotsin kuningas Juhana III:n puolisoksi.
– Jokainen tieteentekijä varmasti suhtautuu omaan aiheeseensa intohimoisesti, mutta voin todeta, että 1500-luvun Puolan historia on totisesti kiehtovaa aikaa, sillä sen avulla voidaan kyseenalaistaa monia modernin Puolan historiallisia myyttejä ja stereotypioita.
– Puola oli tuolloin Transylvanian jälkeen toinen eurooppalainen valtakunta, joka julisti uskonnonvapauden. Valtakunta oli nykytermein monikulttuurinen, missä esim. Länsi-Euroopasta poisajetut juutalaiset löysivät uudet asuinsijat.
Politiikka.fi-sivustolla Miia Ijäs kirjoittaa kiinnostavasti Puolan nykytilanteesta. Hän katsoo, että nyky-Puolan poliittiset ja yhteiskunnalliset haasteet heijastelevat osaltaan pitkää historiallista jatkumoa, mutta ovat kuitenkin ennen kaikkea vastareaktio sosialismin ajan kokemuksille.
Pohjois-Puolan Gdanskissa on iso ja vaikuttava Solidaarisuus-museo, mutta onko Solidaarisuus-liikkeen perintökin museoitu?
– Perintöä ei ole suinkaan unohdettu, mutta sitä tulkitaan eri tavoin eri ryhmissä. Moni Puolan nykypoliitikko on ponnistanut Solidaarisuus-liikkeestä ja he edelleen syyttävät poliittisia vastustajiaan kommunismista. Tämä on tehokas lyömäase Puolan politiikassa ja johtaa harmittaviin poliittisiin ajojahteihin.
– Kiintoisaa on tällä hetkellä esim. Puolassa herännyt naisliike ja naisten marssit, jotka vetoavat solidaarisuuteen ja hyödyntävät osaltaan tuttuja iskulauseita. Nyky-Puolan poliittiset kiistat sisältävätkin myös kamppailun maan historian ”oikeasta tulkinnasta”.
Puola on jakautunut monessa mielessä. 1990-luvun nopea siirtyminen markkinatalouteen ja viime vuosien talouskasvu eivät ole koituneet kaikkien eduksi.
– Maa on sisäisesti jakautunut itään ja länteen, kaupunkeihin ja maaseutuun, korkeakoulutettuihin ja alhaisen koulutuksen omaaviin, nuoriin ja vanhoihin… Samalla epäluulo poliitikkoja ja poliittista järjestelmää kohtaan on suurta, eikä tilannetta auta toistuvat poliittiset skandaalit. Puolassa suuri demokratian toteutumisen haaste onkin joka vaaleissa toistuva alhainen äänestysprosentti.
Tampereen yliopiston tieteentekijöissä (Tatte) sekä Tieteentekijöiden liitossa Miia Ijäs on ollut aktiivinen nuorten tutkijoiden aseman puolustaja. Hän oli nuori väitöskirjatutkija, kun tutkijakoulu-uudistus ja Tampereen yliopiston yksikköuudistus alkoivat toteutua.
– Siinä ystävien kanssa ihmetellessä, mitä muutokset käytännössä tarkoittavat, aloin puhua asioista ja tulin napatuksi mukaan Tatten toimintaan ja valituksi oman yksikköni jatkokoulutustoimikuntaan nuorempien tutkijoiden edustajaksi.
Ijäs katsoo, että tohtorikoulutusta pitää kehittää, mutta samalla tulee miettiä ratkaisuja myös postdocien tilanteeseen ja ”akateemisiin pullonkauloihin”, joihin erityisesti nuoremmat tutkijat väitöksen jälkeen uhkaavat jäädä jumiin.
– Meillä on oikeasti hienoja tavoitteita liittyen esim. liikkuvuuteen, mutta näissä on monia käytännön ongelmia, jotka koskevat epävarmassa työtilanteessa olevia nuorempia tutkijoita. Myös tutkijoiden henkiset resurssit, mielenterveys ja hyvinvointi ovat teemoja, jotka vaativat keskustelua ja toimenpiteitä, niin yksilöiden kuin koko yliopistojärjestelmän tasolla.
Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden työryhmä toteutti vuonna 2012 kyselyn, jonka tulosten mukaan jatkuva epävarmuus syö tieteentekijän henkisiä resursseja ja motivaatiota. Uusi kysely on valmisteilla. Monien nuorempien tutkijoiden kohdalla ”urasta” ei voi edes puhua – elämä ja tutkimustyö koostuvat pienistä sirpaleista. Suuri osa työajasta menee seuraavan rahoituspätkän hakemiseen.
– Siinäkin tapauksessa, että tutkijan urapolku olisi ns. epätyypillinen, sisältäen esim. sektoreiden välistä liikkuvuutta, meidän tulisi miettiä, miten näitä eri vaiheita tai ”pätkiä” koostetaan yhteen järkeviksi kokonaisuuksiksi. Katson, että tämä olisi sekä tutkijoiden, tieteen että yhteiskunnan etu.
Miia Ijäs on toiminut Tieteentekijöiden liiton edustajana Eurodocissa (The European Council of Doctoral Candidates and Junior Researchers) ja on kuulunut sen hallitukseen. Hän oli vahva vaikuttaja sen takana, että Eurodocin kokous pidetään ensi keväänä Tampereella. Hän odottaa kokoukselta dialogia sekä nuorempien tutkijoiden että yliopistojen ja päättäjien välillä, mutta myös suomalaisten ja kansainvälisten toimijoiden välillä. Vaikka järjestelmät ovat eri Euroopan maissa erilaisia, nuorempien tutkijoiden huolet ovat pitkälti samanlaisia.
– Toivon, että tapahtumasta tulee kohtaamispaikka, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat luontevasti keskustella yhteisistä asioista. Tilaisuus on yliopistojen edustajille sekä tiede- ja korkeakoulupoliittisille toimijoille mahdollisuus päästä ruohonjuuritasolle – nuorempien tutkijoiden arkeen ja kokemuksiin. Järjestäjän ja koordinaattorin toimessa pyrin tekemään kaikkeni sen eteen, että tällainen dialogi tulee olemaan helppoa, rakentavaa ja aktiivista.
– Eurodocin yksi keskeinen tavoite on kehittää nuorempien tutkijoiden yhteisöllisyyttä yli kansallisten ja tieteenalarajojen, ja se on jo itsessään iloinen ja voimaannuttava kokemus. Toivon, että tapahtuma kerää laajalti suomalaisia osallistujia, jotta he pääsevät osaksi tätä kokemusta!
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Luca Idrobo
”Pyrin ottamaan aktiivisesti osaa julkiseen keskusteluun niin omilla kirjoituksillani, haastatteluilla kuin yleisöluennoilla. Ajattelen, että omilla puheenvuoroillani voin tukea laajempaa yleisöä katsomaan asioita uusista näkökulmista ja muodostamaan omat näkemyksensä niin ajankohtaisista aiheista kuin yhteisestä menneisyydestä. Historioitsijan onni on siinä, että voi kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Toivon, että olen työni ja siitä puhumisen kautta helposti lähestyttävä tieteentekijä, ja että tutkimukseni palvelee ihmisten tiedontarvetta sekä antaa eväitä laajentaa ymmärrystä.”