Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Viime aikoina on yhä paremmin tajuttu, miten suuri vaikutus kulttuurilla on ihmisen henkiseen ja jopa fyysiseen hyvinvointiin. Musiikin maisteri, musiikkipedagogi ja äänityöläinen Eeva Siljamäki valmistelee improvisaatioon sekä taiteen soveltavaan käyttöön keskittyvää väitöstyötä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian koordinoimassa, Suomen Akatemian rahoittamassa ArtsEqual –hankkeessa.
Tutkimustiedon kertymisen myötä kulttuurin hyödyntämistä on alettu kokeilla erilaisten projektien puitteissa. Siljamäki oli mukana kehittämässä taideinterventiota sosiaalisia tilanteita ja esiintymistä jännittäville yliopisto-opiskelijoille.
—Ohjasin 14 opiskelijan kuorolaulukurssiryhmää yhdessä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) psykologin ja fysioterapeutin kanssa puolen vuoden ajan. Monet ryhmään osallistuneista olivat hakeneet apua, koska he jännittivät sosiaalisia tilanteita, kuten luennolle menemistä tai ohjaajan kohtaamista. Nämä opiskelijat olivat sosiaalisten tilanteiden pelossa esimerkiksi jättäneet luentoja väliin, mikäli kyseessä oli osallistavaa opetusta tai vaikka ryhmätöitä. Ryhmäläisistä joillakin oli valmistuminen viivästynyt. Jännittäessä vuorovaikutuksen tulkitseminen ja merkitys ylikorostuvat, virheiden tekemistä ja erilaiseksi leimautumista pelätään, Siljamäki selittää.
Tiedetään, että pysähtyminen ja rauhoittuminen taiteen äärelle voi vapauttaa stressihormoneja. Siljamäen tutkimuksessa nimenomaan vuorovaikutus, joka syntyy taiteen kautta ja taiteessa, vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Sitä kautta voi tuntea olevansa osa yhteisöä.
—Laulajat kokivat, että he tekivät yhdessä jotain, mistä tulee hyvä olo. Kaikilla osallistuneilla ei edes ollut aiempaa kokemusta siitä, millaista on olla omana itsenään muiden joukossa. Voi olla todella syvä ja merkityksellinen kokemus olla osa yhteisöä ilman, että vetää jotakin roolia. Kuorolaisille oli lisäksi tärkeää kokea, että jännitys ja hermostuneisuus saavat näkyä. Ihmiset ovat erilaisia, ja se on hyväksyttävää.
Nykyään ulospäin suuntautumista korostetaan ja oppiminenkin ajatellaan sosiaalisena tapahtumana. Yliopisto-opintoihin kuuluu lähes joka alalla erilaista esiintymistä ja töiden esittelyä.
—Sosiaalista jännitystä kokevia on paljon, mutta sitä ei huomioida tarpeeksi yliopistomaailmassa. Jännitystä kokeva pelkää, että mokaa, ja siten menettää kasvonsa. Uhka koetaan paljon suuremmaksi kuin mitä se on. Kuoroprojektissa harjoiteltiin myös sitä, että tehdään virhe, josta saakin aplodit. Virhe ja mokaaminen ovat hyväksyttäviä.
Improvisaatiota on alettu käyttää esimerkiksi bisnesmaailmassa yrityksen kehittämisessä. Erilaiset improvisaation tukeutuvat, osallistavat menetelmät saattavat toimia vaikkapa muutosjohtamisen työkaluina.
—Improvisaatio on laaja käsite. Yleisesti ottaen voi sanoa, että se on reagointia ja luovien ratkaisujen tekemistä arjessa. Teatterialalla improvisaatiota hyödynnetään eri muodoissa. Myös musiikin piirissä improvisaatiokäsityksiä on monia. Oma tavoitteeni on tutkia ja kehittää improvisaation mahdollisuuksia laaja-alaisesti osana musiikkipedagogiikkaa.
Taiteilijana Siljamäki on laulaja, kuoronjohtaja, musiikin sovittaja ja säveltäjä. Hänellä on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus musiikki- ja teatteri-improvisaation parista.
—Nuoruudessani eräs pianonsoitonopettaja vaati, että nuottikuvasta ei poiketa. Aluksi oli vaikeata tajuta, että minussa on luomisvoimaa ja että voin jopa säveltää. Vasta viimevuosina olen alkanut toteuttamaan itseäni myös säveltäjänä.
Kulttuurialan palkkausta voi kuvata niukkuuden ja sirpaleisuuden värittämäksi. Nyt rahoitusta on kiristetty sekä tutkimuksen että kulttuurin osalta. Työtä on tehtävä pätkissä ja usein ilman varmuutta tulevaisuudesta. Perheelliselle monesti iltoihin ja viikonloppuihin painottuva työ on hankalaa.
—Rahoituksen kiristäminen entisestään tuntuu aika karulta. Kulttuurin kautta voidaan oppia taitoja joita ei kirjoista opi, kuten vuorovaikutustaitoja, heittäytymistä ja sosiaalisuutta, Siljamäki painottaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuva: Noora Mäntyranta
Haluan jatkossakin edistää hyvinvointia, sillä oli hämmästyttävää, miten paljon YTHS:n kurssi tuntui auttavan ihmisiä. Olemme hakeneet rahoitusta vastaavan toiminnan laajentamiseen kansallisesti. Tavoitteena on vaikuttaa myös yliopistopedagogiikkaan sosiaalisen jännittämisen kanssa elävien näkökulmasta. Olen lisäksi kirjoittanut blogitekstejä, pitänyt esitelmiä kansainvälisillä foorumeilla ja puhunut yrityksissä. Varsin usein olen liittänyt käytännön harjoituksia osaksi esitelmiä. Tekeminen on yleensä toimivin reitti erilaisten näkökulmien huomioimiseen ja uusien asioiden hoksaamiseen. Taideyliopistossa olen järjestänyt improvisaatioseminaareja, joissa on pyritty tuomaan yhteen toimintaa ja tutkimusta eri taiteenaloilta. Tutkimuksessani nousseiden eettisten kysymysten kautta kiinnostuin syvemmin myös tutkimusetiikasta. Taideyliopiston eettisen toimikunnan jäsenenä olen ollut luomassa TaiYn eettistä ohjeistusta ja ollut arvioimassa tutkimussuunnitelmia myös taiteen soveltavan käytön näkökulmasta.