Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Tutkija Ella Peltonen Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta on tutkinut mobiililaitteiden energiankulutusta. Peltosen kiinnostus kohdistuu hajautettuun koneoppimiseen ja älylaitteiden data-analyysiin.
Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten älypuhelimen energian kulutusta voidaan tarkkailla ja mitä pidemmän akunkeston saavuttamiseksi voidaan tehdä
– Tutkimus perustuu big dataan eli olemme keränneet maailmanlaajuisesti käyttödataa 850 000 käyttäjän eri puhelinlaitteista viiden vuoden ajan.
Tutkijoiden kehittämä mobiilisovellus Carat kertoo älypuhelimen energiankulutuksesta, auttaa korjaamaan akunkeston ongelmia ja antaa henkilökohtaisia suosituksia, kuinka saada akku kestämään kauemmin.
– Paitsi puhelimen käyttämät sovellukset ja järjestelmäasetukset, myös esimerkiksi verkon signaalinvoimakkuus ja lämpötila vaikuttavat puhelimen akun kestoon huomattavasti. Sovellus laskee sopivan kombinaation jokaiselle käyttäjälle vertailemalla puhelinta muilta käyttäjiltä kerättyyn tietoon.
Peltosen kiinnostus kohdistuu hajautettuun koneoppimiseen ja älylaitteiden data-analyysiin.
– Haluan soveltaa koneoppimisalgoritmeja isoille monimutkaisille datoille reaaliaikaisessa järjestelmässä. Tällä pyritään keräämään ja analysoimaan dataa ja tuottamaan siitä outputia, esimerkiksi palautetta käyttäjille, mahdollisimman nopeasti.
Elektroniikka yleistyy jatkuvasti ja älyteknologia erilaisissa päivittäin käytettävissä esineissä (everyday sensing) on jo pitkälle kehittynyttä.
– Puettava älyteknologia tarkoittaa esimerkiksi älykelloja, älyrannekkeita, älyvaatteita ja älykoruja. Vaatteissa olevat sensorit voivat mitata hikoilua, kognitiivisia toimintoja kuten keskittymiskykyä ja stressiä tai unenlaatua.
Peltosta kiinnostaa tulevaisuuden suunta. Mitä kaikkea laitteet voisivat aistia ihmisistä, miten näistä laitteista saataisiin älykkäämpiä ja miten ne voisivat hyödyttää meitä yhä enemmän.
– Tällä hetkellä pohditaan, mikä on tulevaisuuden teknologia, onko meillä jatkossa puhelimen sijaan silmälaseissa lisäosa, joka heijastaa näytön sijaan suoraan katseeseen tai kenties ihonalainen siru tai tatuointi.
Puhelimista ja kelloista saadaan jo valtavasti tietoa ihmisen tekemisestä, liikkeistä ja olinpaikasta. Haasteena on tiedon käsittely. Miten valtavasta datamäärästä tuotetaan tehokkaasti järkevää tietoa. Toinen suuri haaste on tietoturva. Miten sensitiivisestä datasta, ihmisten olemisesta ja tekemisestä, saadaan irti hyötyä aiheuttamatta turhia riskejä, Peltonen pohtii.
Post-doc vaiheessa Peltonen kertoo suuntaavansa ulkomaille, Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Suomeen hän ei harkitse jäävänsä.
– Jos haluaa vakavissaan tehdä akateemista uraa ICT-alalla tai luonnontieteissä yleensä, en näe, että kannattaisi jäädä tänne. Täällä ei ole minkäänlaista toivoa akateemiselle uralle, jos on ollut pelkästään Suomessa.
Peltosen ryhmä tekee jatkuvasti yhteistyötä useamman ison kansainvälisen yliopiston kanssa. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitusten edellyttämä kansainvälisyys tarkoittaa kuitenkin, että on itse ollut ulkomailla.
– Tämä on toki nuorille tutkijoille haastavaa, koska elämäntilanteen täytyy sallia lähteminen.
Työkielenä on englanti, mutta alaa ja termistöä on tärkeää tuoda tutuksi myös suomalaisille. Peltonen on keskustelemassa Tiedekulmassa 8.11.2017 tulevaisuuden teknologiasta.
Peltonen on palkittu tietojenkäsittelytieteen laitoksen vuoden nuorena opettajana vuonna 2012 ja vuoden nuorena tutkijana vuonna 2015.
– Parasta opettamisessa on nähdä oivaltamisen iloa opiskelijoissa. On hienoa nähdä, kuinka opiskelijoista löytävät omat kiinnostuksenkohteensa ja tuovat esiin omia ideoita.
– En luennoi ylhäältä päin vaan tuen omaan oppimiseen. Ohjaan mielellään pieniä ryhmiä, joissa pystyy pohtimaan asioita yhdessä ja tutustumaan opiskelijoihin henkilökohtaisesti.
Tutkijana hän kertoo olevansa tarkka.
– Tutkijana olen aika perfektionisti, pikkutarkka ja haluan varmistua asioiden oikeudellisuudesta huolellisesti. Pidän tästä alasta, koska tässä yhdistyy matemaattinen työ kokeelliseen työhön ja luovuus ja teknologiaan. Tutkimustehtävät ovat monipuolisia ja niihin voidaan soveltaa erityyppistä metodologiaa.
Tutkijana saa oppia koko ajan uutta. Työympäristö tukee oppimista.
– Kaikkea ei tarvitsekaan osata vielä. Täällä ollaan oppimassa uutta. Tämä asenne meillä on myös opiskelijoiden kanssa.
– Tieteentekeminen on hauskaa ja erittäin monipuolista. Työtehtäviä on aivan laidasta laitaan, eikä yksikään päivä ei ole samanlainen. Yliopisto on mahtava luova ympäristö luovalle ihmiselle.
Alan sisällä toimiva kansainvälinen naistutkijoiden verkosto N2Women on listannut Peltosen yhdeksi 10 nousevasta tähdestä vuonna 2017. Verkoston tarkoitus on nostaa naisia esiin, tarjota rahoituskanavia ja pyrkiä pitämään nuoret tutkijat alalla.
Naiset ovat teknologia-alalla aliedustettuina. Teknologiaa kuitenkin käyttävät kaikki, kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisista taustoista.
– On outoa, että teknologiaa tuottamassa ei ole monenlaisia ihmisiä tasavertaisesti. Monimuotoisuus palvelee työyhteisöä ja tuotteita, joita kehitetään ja tuo mukaan monenlaisia arvoja.
Yhtenä syynä it-alan miesvoittoisuuteen Peltonen mainitsee 80-luvun koti-pc markkinoinnin ja pelien markkinoinnin, jota ei kohdennettu naisille. Stereotypia yksin pimeässä huoneessa istuvasta IT-alan nörtistä kohdistuu poikiin eikä juurikaan tyttöihin. Peltonen korostaa, että tietotekniikan nörttileima ei pidä paikkaansa.
– Ei akateemisessa maailmassa eikä teollisuudessa voi tehdä töitä yksin yön pimeinä tunteina. Kyllä tällä alalla tehdään töitä päiväsaikaan ja normaalien ihmisten ryhmissä, Peltonen naurahtaa.
Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot ovat alalla sukupuoleen katsomatta tärkeitä ominaisuuksia, jotta pystyy tuomaan esiin omia ideoitaan.
– On vaikeaa edes puhua ”minun tutkimuksestani” kun tutkimusta tehdään yhdessä. Projektit ovat niin suuria ja aiheet niin haastavia, että niitä olisi vaikea pyöritellä yksin, siihen tarvitsee toisen ihmisen peilaamaan ja prosessoimaan ja tuomaan toisen näkökulman.
Peltonen mainitsee, että teknologia-alan moninaisuutta voitaisiin lisätä kääntämällä katse lukioon. Monen lukiolaisen tie katkeaa valinnassa kielten ja pitkän matematiikan välillä. Etenkin naiset valitsevat paljon kieliä, jolloin luonnontieteet jäävät lähes väistämättä vähemmälle.
– On harmillista, jos lukion järjestelmä on jo itsessään sellainen, että yksi linja sulkee toisen pois. Nyt kun alavalinnat tehdään entistä nuorempana, nämä valinnat voivat sulkea ovia.
– Myös kulttuuria pitäisi muuttaa niin, ettei pidettäisi yllä stereotypioita tai leimoja. Kannustaminen lähtee opinto-ohjaajista ja opettajista. Kaikkia opiskelijoita, joilla on kykyä tulisi kannustaa ottamaan pitkä matematiikka.
Teksti: Nuppu Pelevina
Kuvat: Milla Talassalo
Kerron tutkimuksestani ja alastani aina, jos joku pyytää. Yritän olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja tuoda esiin myös suomalaista näkökulmaa. Usein IT-alaa ajatellaan USA-keskeisenä mutta kyllä meillä Suomessa tehdään maailmantasoista tutkimusta. Pyrin aina osallistumaan tiedottamiseen ja tapahtumiin, kuten nyt syksyllä Tiedekulmassa pidettävään tilaisuuteen.