Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijaopettaja Erik Vartiainen kehittää laserteknologian laskentamenetelmiä nopeammaksi ja luotettavammiksi. Työnsä ohella hän soittaa kitaraa LUT:n epävirallisessa housebändissä The Academicsissa.
Laserteknologian kehitys on ollut varsin nopeaa etenkin 1990-luvulta alkaen. Tähän liittyy oleellisesti myös muiden fotoniikkateknologioiden, kuten valodetektorien sekä näyttöjen huima kehitys.
—Edistysaskeleiden ansiosta tulevaisuudessa voidaan saada täysin uusia sovelluksia ja teknologioita samaan tapaan, kuin mitä elektroniikka teki mahdolliseksi 1900-luvun loppupuolella. Elektroniikka perustuu elektronien liikkeen ohjaamiseen ja vuorovaikutuksiin materian kanssa, myös fotoniikka perustuu fotonien ohjailuun ja vuorovaikutuksiin, matematiikan ja fysiikan laitoksen tutkijaopettaja Erik Vartiainen LUT:sta kertoo.
Tulevaisuudessa tiedossa voi olla merkittävä edistys vaikkapa tietotekniikan alalla. Esimerkiksi täysin optinen tietokone kuluttaisi sähköä vain murto-osan nykyisen kaltaiseen laitteeseen verrattuna, lisäksi se olisi kevyempi ja nopeampi.
—Luultavasti tietokoneet olisivat siinä vaiheessa muutenkin hyvin erilaisia nykyisiin kannettaviin tietokoneisiin tai tablettilaitteisiin verrattuina. Tietokone ja puhelin voisivat olla sulautettuna vaikkapa silmälaseihin, joita ohjattaisiin esimerkiksi kasvojen ja käsien eleiden avulla. Itseasiassa prototyyppejä tämänkaltaisista laitteista on jo kehitteillä suurten teknologiatoimijoiden keskuudessa.
Mikroskopiassa ultralyhyitä laserpulsseja käytetään analysoimaan biologisia näytteitä. Vartiainen kehittää laskentamenetelmiä uuteen teknologiaan. Tällä hetkellä työn alla on ultranopeisiin lasereihin perustuvan epälineaarisen optisen spektroskopian soveltaminen merkkiaineettomassa kvantitatiivisessa mikroskooppisessa kuvantamisessa.
—Työhön kuuluu kokeellisen mittausmenetelmän ja siihen olennaisesti liittyvien laskennallisten analyysimenetelmien kehittäminen. Yksi sovellus, johon olemme tätä menetelmää nyt juuri hyödyntämässä, on Alzheimerin taudin kemian selvittäminen. Tätä olemme tehneet läheisessä yhteistyössä saksalaisen Mainzin Max Planck instituutin professori Mischa Bonnin johtaman ryhmän kanssa.
Opettajana Erik Vartiainen pyrkii ottamaan mahdollisuuksien mukaan teoreettisen opetuksen lomassa esimerkkejä siitä, kuinka jotakin teoriaa on hyödynnetty käytännön ongelman ratkaisussa. Tutkimuksessa pyritään yleensä keskittymään johonkin hyvin spesifiseen ongelmaan, kun taas opetuksessa pitäisi olla mahdollisimman laaja-alainen.
—Opetan silloin kun sen aika on, ja muun ajan teen tutkimusta. Opettamisessa mielestäni on palkitsevinta, kun onnistuu motivoimaan opiskelijoita ja saa heidät innostumaan oppimisesta. Tutkimuksessa taas parhaita ovat ne hetket, jolloin keksii jotain uutta, jokin ongelma ratkeaa, tai kun saa julkaisun läpi korkeatasoisessa julkaisusarjassa, Vartiainen toteaa.
Vartiainen on juuri palannut Japanista osallistuttuaan siellä tieteelliseen symposiumiin Optics in Engineering 2017. Japani on entuudestaan tuttu paikka, sillä hän on käynyt maassa useita kertoja. Vuosina 1991-1993 hän teki väitöskirjaansa Hokkaidon yliopistossa Japanin opetusministeriön ja Suomen Akatemian apurahalla. Se muuten oli erikoista aikaa. Vartiaisen lähtiessä Japaniin Neuvostoliitto oli vielä olemassa eikä Suomessa ollut tietoakaan lamasta.
—Sen vuoden aikana Neuvostoliitto hajosi, lama iski ja markka devalvoitiin, joten rahoituskin meni käytännössä tosi pieneksi, Vartiainen muistelee.
Japanilaisen yliopiston toimintakulttuuri ei eroa suomalaisesta niin paljon kuin ehkä voisi luulla. Japanissa tosin ollaan hieman arempia tarttumaan täysin uusiin ja testaamattomiin tutkimusideoihin ja saatetaan hieman enemmän pelätä epäonnistumista.
—Mutta ei se Japanissakaan estä huippututkimuksen tekemistä, ja silloin kun tartutaan työhön, sitä tehdään todella tarmokkaasti ja määrätietoisesti. Yksi ero on se, että nuorta tutkijaa ei välttämättä rohkaista itsenäiseen ajatteluun siinä määrin kuin meillä Suomessa ja länsimaissa ylipäätään. Tutkimuskulttuuri on Japanissa johtajavetoista: tutkimusryhmän johtaja, eli ”sensei” on ehdoton auktoriteetti, jonka ajatuksia sekä toimintatapoja ei yleensä kyseenalaisteta.
Koska Japani on suuri maa ovat myös tutkimusresurssit suuret. Yleinen suhtautuminen niin sanottuihin koviin tieteisiin on positiivisempaa kuin Suomessa ja esimerkiksi fysiikan ja kemian tutkimusta ja tutkijoita arvostetaan.
—Itsellään on melko tiiviit yhteydet Japaniin ja olen tehnyt paljon yhteisjulkaisuja, mutta ihan viime vuosina yhteistyötä on ollut etenkin saksalaisten ryhmien kanssa. Pidän tosi paljon Japanista. Ihmiset ovat hyvin täsmällisiä, ruoka on todella hyvää, ja japanilaiset ovat ystävällisiä mutta suomalaiseen tapaan vähän pidättyväisiä. Siitä tulee kotoinen olo. Osaan myös hieman kieltä. Symposiumin yhteydessä vedin pakollisessa karaoke-esiintymisessä yhden biisin japaniksi, mikä selvästi liikutti paikallisia, Vartiainen kertoo tyytyväisenä.
Vartiainen on nuoruudestaan asti harrastanut musiikkia ja soittanut kitaraa. Hän kuuluu LUT:n epäviralliseen housebändiin The Academics. Ja koska yliopiston piirissä toimii muutama muukin bändi, keksittiin vuonna 2008 järjestää yhteinen keikkailta. Tamperelaiset saivat vihiä asiasta, ja halusivat myös päästä mukaan. Keikkailta laajeni Professors’ rock -nimellä tunnetuksi tapahtumaksi, jonka isä on Oulun yliopiston fysiikan professori Matti Alatalo. Professors’ rock kokoaa kerran vuodessa suomalaisten yliopistojen bändejä eri yliopistokaupunkiin esiintymään. Tänä vuonna vuorossa on Joensuu 3. marraskuuta, jossa myös The Academics esiintyy.
—Soitamme lähinnä poprockia. Soittaminen on mukava tapa rentoutua, ja on hauskaa tavata samanhenkisiä tutkijoita eri puolilta Suomea. Kaikki mukana olevat bändit ovat tosi korkeatasoisia. Erityisesti Jyväskylän yliopiston Whipping Post on omassa lajissaan ehkä jopa Suomen paras 70-luvun henkistä progerockia soittava kokoonpano.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Olen antanut kehittämiäni spektrien analysointiohjelmia vapaasti oman alani tutkijayhteisön käyttöön.