Tieteentekijöiden liitto 50 vuotta

50 TIETEENTEKIJÄÄ

Tutkitun tiedon puolesta.

Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.

Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.

Esittelyssä tieteentekijä

Hanna Nori

Tasa-arvoisen koulutuksen asialla

Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella tutkijatohtorina työskentelevä Hanna Nori kouluttaa yliopisto-opettajia ja tekee tutkimusta, jolla on vahva agenda.

Hanna Norin tutkimuksen keskiössä on suomalaisen koulutuksen tasa-arvo. Viimeiset kymmenen vuotta Nori on tutkinut yliopisto-opiskelijoita sekä opiskeluun valikoitumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä perhetaustasta ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan. Vaikka Suomi on yhä koulutuksellisen tasa-arvon huippumaita, valtion viime vuosina harjoittama koulutuspolitiikka antaa Norin mukaan aihetta huoleen:

– Opintotuen leikkaaminen ja valintakokeiden lakkauttamiset ovat esimerkkejä nykyisestä talous edellä -ajattelusta, joka lisää koulutuksen eriarvoisuutta. Näyttää myös siltä, että olemme lähitulevaisuudessa ottamassa käyttöön suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden lukukausimaksut.

Yhteiskunnallista keskustelua sävyttää yhä voimakkaammin taloudellinen diskurssi, eikä koulutus aihealueena poikkea tästä kehityssuunnasta. Nori itse myöntää haikailevansa vanhojen arvojen perään ja puolustavansa tutkimuksellaan tasa-arvoista koulutusta.

– Hyvinvointivaltion lähtökohtana oli tasa-arvoisen yhteiskunnan tavoittelu, kun taas nykyään painotetaan ennen kaikkea nopeaa valmistumista ja astumista työelämään sekä yliopistojen erikoistumista ja kansainvälistymistä. Uuden yliopistolain myötä yliopistoista tuli siinä mielessä yrityksiä, että niiden toimintaa arvotetaan yhä enemmän tuottavuuden näkökulmasta. Vanha humboldtilainen sivistysajattelu on jäämässä menneisyyteen, Nori toteaa.

Valintakoeuudistus vähentää opiskelijoiden monimuotoisuutta

Uusimmassa tutkimuksessaan tutkijatohtori Hanna Nori on tarkastellut vuoden 2014 rekisteriaineistoista yliopisto-opiskelijoita ja löytänyt heidän keskuudestaan neljä erilaista ryhmää. Klusterianalyysilla tehdyn tutkimuksen ryhmät ovat Norin mukaan kärjistyksiä, jotta niiden väliset erot olisivat paremmin havaittavissa.

Nyt Nori on huolissaan siitä, että Sipilän hallituksen koulutuspolitiikka tulee muuttamaan opiskelijaksi valikoitumista ja vähentämään yliopisto-opiskelijoiden monimuotoisuutta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan ministeriö ja korkeakoulut ovat sopineet, että pitkää valmentautumista vaativista pääsykokeista luovutaan vuoteen 2018 mennessä. Norin mukaan uhkana on, että hänen havaitsemastaan neljästä opiskelijoiden ryhmästä kaksi tulee katoamaan uudistuksen myötä.

– Motivaatio opiskeluun syntyy eri ihmisillä eri aikaan. Jos myöhään opiskeluun heränneet eivät voi osoittaa motivaatiotaan valintakokeessa, heillä on todella vähäiset mahdollisuudet päästä haluamalleen alalle, Nori toteaa.

Valintakoeuudistuksesta on keskusteltu julkisuudessa taajaan ja kannanottoja on kuultu puolesta ja vastaan. Nori kertoo itse kannattavansa nykyisen valintakoejärjestelmän säilyttämistä jo siitä syystä, että pelkää uudistuksen lisäävän opiskeluun liittyvää eriarvoisuutta, kun tuoreet ylioppilaat ovat ensisijaisia hakijoita.

– Valintakoeuudistukset eivät ota huomioon niitä, jotka haluaisivat toisen mahdollisuuden. Valtion mielestä tällaiset hakijat ovat jossain vaiheessa valinneet koulutusalansa väärin, eikä heidän uudelleenkoulutustaan kannata tukea. Vähintään tie yliopistoihin hankaloituu niin, että tällaisten hakijoiden sisäänpääsyn mahdollisuus jää hyvin häviäväksi, Nori linjaa.

Toiseksi uudistuksen ongelmakohdaksi Nori nostaa lukioaineiden huonon vastaavuuden yliopiston laajalle opintotarjonnalle:

– Miten lukion päättötodistuksella voi osoittaa olevansa erityisen motivoitunut opiskelemaan vaikkapa sosiologiaa? Mitkä aineet sieltä nostetaan sisäänpääsyn kriteereiksi? Positiivista uudistuksessa on kuitenkin se, ettei soveltuvuuskokeita edellyttäviltä aloilta olla näillä näkymin poistamassa valintakokeita.

 

Tutkija julkisuuden pyörteissä

Hanna Nori tekee koulutukseen liittyvää tasa-arvotutkimusta ja on tutkimuksensa myötä ollut aktiivisesti esillä mediassa. Vuonna 2011 valmistunut väitöskirja Keille yliopiston portit avautuvat – tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa sai valtakunnallista mediahuomiota, eikä nuori tutkija ollut varautunut julkisuuden lieveilmiöihin.

– Minua pommitettiin silloin tosi paljon ja sain viestejä myös ihan tavallisilta kansalaisilta, jotka tahtoivat jakaa minulle oman koulutustaustansa. Sain myös useita asiattomia yhteydenottoja, kuten treffikutsuja. En olisi ikinä osannut varautua sellaiseen reaktioon, Nori toteaa.

Tutkija kertoo seuranneensa väitöskirjastaan käytyä verkkokeskustelua ja olleensa hämmentynyt siitä, kuinka henkilökohtaisesti väestötason tutkimus otettiin vastaan. Norin mukaan julkisuuden seuraukset olivat raskaammat siksi, että hän teki tutkimustaan yksin, eikä saanut osakseen sellaista vertaistukea kuin esimerkiksi tutkimusryhmissä työskentelevät.

– Väitöskirjani saaman julkisuuden myötä minusta on tullut varovaisempi mediassa. Huomaan usein miettiväni sitä, mitä uskallan sanoa. Vaikka sitä yrittää asettua objektiivisen tutkijan rooliin ja viestiä tutkimustuloksista, monet henkilöt voivat ottaa nämä asiat hyvin henkilökohtaisesti ja loukkaantua.

– Kuinka vapaata riistaa tutkija on sen jälkeen, kun tutkimus on julkaistu? Tämä on seikka, mihin tutkijoita pitäisi valmentaa yliopistoissa. Toivon, että asiaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota viime vuosina.

 

Teksti ja kuvat: Heikki Kettunen



Miten olet edistänyt tutkimasi tiedon hyödyntämistä?

Yksi keskeisimpiä tapoja on opettaminen. Koulutan yliopisto-opettajia ja he voivat hyödyntää opetuksessaan omaa tutkimustani opiskeluun valikoitumisesta ja yliopisto-opiskelijoista. Tiedeyhteisön kohdalla paras tapa viestiä omasta tutkimuksesta on tietenkin julkaisujen tekeminen. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että tänä vuonna tutkimuksistani on tulossa useita julkaisuja. Suurelle yleisölle viestiessä tiedettä tulee popularisoida. Yritän olla aktiivinen keskustelija mediassa ja tarjoan aika ajoin asiantuntijatekstejä sanomalehtiin.