Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Kun marjastaja löytää metsästä valkoisen vadelman tai punaisen lakan, saattaa kasvitutkija Harri Kokko saada puhelun. Kasvien ja kasvitautien genetiikkaan perehtynyt Kokko tunnetaan muuallakin kuin asuinseudullaan Itä-Suomessa. Erikoisen värinen marja on usein yksittäisen geenimutaation aiheuttama luonnonoikku. Kokon varsinaista erityisosaamista ovat viljelymarjoissa esiintyvät kasvitaudit.
Biokemistinä aloittanut Kokko on tutkinut lähes kolmikymmenvuotisen uransa aikana muun muassa mesimarjan, puutarhamansikan, pensasmustikan ja pihlajan kasvitauteja. Tautien tunnistaminen ja diagnostiikka geenitutkimuksen keinoin ovat Kokon työn ydintä. Marjantuotannon edellytyksen paranevat, jos kasveja onnistutaan varjelemaan hankalilta taudeilta.
– Pisimpään mukana on kulkenut mesimarja, joka on Itä-Suomessa tyypillinen tuotantokasvi jo likööriteollisuudenkin vuoksi. Olemme kehittäneet neljännesvuosisadan ajan mesimarjan viljelytekniikkaa, Kokko kertoo.
Kun mesimarjasato aikoinaan jäi oletettua huonommaksi, Kokko kollegoineen alkoi selvittää syytä. Tutkimuksissa löytyi viheliäisiä kasvitauteja, esimerkiksi mesimarjan lehtihome, joka saattaa tuhota lupaavalta näyttävän sadon lähes sataprosenttisesti.
– Lehtihome on tunnettu kasvitauti boysenmarjalla, jota viljellään paljon Uudessa-Seelannissa. Aiemmin ei tiedetty, että se on myös mesimarjalle vakava tauti, ja Suomessa ehdittiin ottaa käyttöön lehtihomeelle arka lajike. Myöhemmin alettiin etsiä viljelyyn taudille resistenttejä lajikkeita, Kokko kertaa.
Kasvitautien tutkiminen muistuttaa salapoliisin työtä. Mikroskooppi on tärkeä työväline, ja mikrobien DNA:ta tunnistamalla koitetaan päästä taudin jäljille. DNA-tasolla saman tyyppisiä tauteja voi esiintyä sekä kasveilla että eläimillä. Vähän kuin vahingossa myös rapurutosta tuli yksi sivujuonne Kokon uralle.
– Kun näin mikroskooppikuvia rapurutosta, sanoin kollegalle, että se muistuttaa mesimarjan lehtihometta. Selvisi, että sen taudinaiheuttaja on hyvin samantapainen.
Lehtihomeen ja rapuruton kaltaisiin tauteihin ei ole olemassa lääkettä tai torjunta-ainetta. Jos taudin saastuttama rapumerta lasketaan järveen ja tauti pääsee leviämään, jokiravut kuolevat varmuudella, ja kasvitautia kantavat taimet saattavat saastuttaa koko pellon.
Sen vuoksi ennakoiva toiminta on tärkeää. Maahan pitäisi istuttaa vain taudeista puhtaita taimia, ja tuotantohygienian olisi oltava sellaista, etteivät taudit pääse leviämään.
– Valitettavasti suuret kansainväliset taimentuottajan levittävät tauteja taimien mukana. Tämä on ongelma esimerkiksi suomalaisessa mansikanviljelyssä, Kokko huomauttaa.
Mansikan taudit ovat yksi Kokon tärkeimmistä tutkimusaiheista tällä hetkellä. Nyt on kehitetty diagnostiikkaa, jonka avulla taudinaiheuttajat pystytään havaitsemaan ennen kuin taimia istutetaan peltoon. Jotkut taudit voivat jäädä muhimaan maaperään jopa 15 vuodeksi, eikä peltoa voi käyttää mansikanviljelyyn ennen kuin tauti on hävinnyt maasta.
– Taloudelliset menetykset ovat todella suuret, jos taudit pääsevät leviämään. Pelkästään yhden mansikkahehtaarin perustaminen maksaa 20 000 – 30 000 euroa.
Suomen kovissa olosuhteissa taudit ja ilmasto niittävät tuhoa yhdessä. Esimerkiksi maan jäätyminen ja lumipeitteen sataminen vaikuttavat mansikkakasvustoon.
Kasvitautien tutkimus on kansainvälistä toimintaa. Kokko lukee jatkuvasti kansainvälisiä tutkimuksia ja vaihtaa viikoittain sähköpostia kollegoiden kanssa eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi mansikkaprojektissa on mukana joukko amerikkalaisia huippututkijoita.
Valon hyödyntäminen viljelykasvien tuotannossa on tällä hetkellä yksi kasvitutkijoiden kiinnostuksenkohteita.
– Muuttamalla valon aallonpituutta voidaan vaikuttaa kasvin tuottavuuteen ja terveyteen. Markkinoille on tulossa edullisia led-valoja, joiden turvin kasveja voidaan kasvattaa optimaalisissa olosuhteissa ilman luonnonvaloa, Kokko kertoo.
Vuosien varrella Kokon käsitys biologiasta monimutkaisina verkostoina on vahvistunut. Kasvien ja niiden tautien tutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista.
– Aiemmin tunnistimme vain pieniä palasia kasvitaudeista. Nyt, kun ymmärrämme syvällisemmin mikrobien, isäntien ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, pystymme paremmin parantamaan satovarmuutta ja viljelyedellytyksiä, Kokko toteaa.
Kun Kokko aloitteli uraansa lähes 30 vuotta sitten, biokemia otti isoja harppauksia eteenpäin. DNA:ta opittiin monistamaan PCR-tekniikalla, ja uusia menetelmiä voitiin soveltaa kaikenlaiseen tutkimukseen.
– Tässä mielessä pääsin aallonharjalle geenien ja tautien diagnostiikkatutkimuksessa, Kokko huomauttaa.
Käytännön työssä biokemistin darwinistinen maailmankuva on saanut vahvistusta.
– Luonnossa kaikki on kilpailua parhaasta paikasta, ja nyt alamme ymmärtää geenien merkitystä evolutiivisessa kilpajuoksussa.
– Olen iloinen, että olen saanut urallani toteuttaa yliopiston kolmatta tehtävää eli ympäröivän yhteiskunnan palvelemista, Harri Kokko sanoo.
Työ käytännön tasolla on palkitsevaa. Kokko on tyytyväinen siihen, että hän on omalta osaltaan ollut parantamassa suomalaisten marjanviljelijöiden asemaa ja kilpailukykyä.
Rahoituksen työlleen Kokko on hankkinut yksityisyrittäjänä usein akateemisen maailman ulkopuolelta. Esimerkiksi Ely-keskusten maaseutuohjelmat rahoittavat marjanviljelyyn liittyviä projekteja. Linkki tutkimukseen on silti luonteva.
– Akateeminen maailma tarjoaa välineet ja menetelmät. Taustalla teemme koko ajan akateemisia julkaisuja ja seuraamme kansainvälistä tiedekeskustelua, mutta päivittäinen työ tapahtuu viljelijöiden kanssa ja heidän ongelmiinsa pureutuen, Kokko sanoo.
Hän huomauttaa, ettei viljelijöitä kiinnosta englanninkieliset tiedejulkaisut. Kokon tehtävä on kääntää tutkimustulokset kielelle, jota maallikkokin ymmärtää, ja selittää, miten löydökset vaikuttavat viljelijän arkeen.
– Raha ratkaisee päätöksissä viljelyn aloittamisesta tai lopettamisesta.
Yhteistyö marjanviljelijöiden kanssa on mutkatonta sen jälkeen, kun luottamus on saatu rakennettua. Viljelijät ottavat herkästi yhteyttä tutkijaan ja kertovat viljelyyn liittyvistä ongelmista. Mansikkaprojektissa näytteitä on käyty yli 50 viljelijän pelloilta.
– Asioiden selittäminen viljelijälle yksityiskohtaisesti tuntuu joskus hieman hankalalta, mutta palvelutehtävä on tärkeä osa projektia. Rahoittaja edellyttää, että olemme käytettävissä ja pyrimme parantamaan elinkeinon edellytyksiä.
Teksti: Laura Kosonen
Kuva: Harri Kokko