Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Signaalinkäsittelyn yliopistonlehtorin Heikki Huttusen vetämillä koneoppimisen kursseilla on viime aikoina paukuteltu rikki osallistujaennätyksiä. Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat ovat kiinnostuneita tekoälystä, konenäöstä ja roboteista, kuten niin monet muutkin tällä hetkellä.
– Hypetys on kaikkialla hurjaa ikään kuin tekoäly ratkaisisi kaikki ongelmamme, Heikki Huttunen ihmettelee.
– Mutta eihän tämä ole ensimmäinen kerta. Jo 1950-luvulla ensimmäisten tietokoneiden valmistuttua kohistiin sähköaivoista, jotka toimisivat kuin ihminen, mutta ilman väsymyksen merkkejä, ja halvalla. Mutta kuten yleensä käy, tuokin hype hyytyi aikanaan.
Tällä kertaa innostuksen aaltoa ovat nostaneet muun muassa itsenäisesti ajavat robottiautot tai valtavia tietomassoja analysoiva tekoäly, esimerkiksi IBM:n kehittämä Watson. Sen esimerkiksi kerrotaan tunnistaneen vakavia sairauksia ja pelastaneen näin ihmishenkiä.
Tekoälysovellukset helpottavat myös tavallista arkielämää. Puheentunnistusominaisuudella täydennetty navigaattori neuvoo perille kuljettajan lausuttua sille osoitteen. Puomi pysäköintitalossa nousee automaattisen rekisterikilven tunnistuksen tuloksena.
– Tekoälystä puhutaan löyhästi eri termeillä. Tutkimuksen näkökulmasta nykyiset sovellukset edustavat heikkoa tekoälyä. Oikeastaan ne ovat lähempänä koneoppimista tai konenäköä. Kone opetetaan toimimaan ja reagoimaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi rekisterikilpien tunnistusta kehitettäessä koneelle on pitänyt näyttää aakkoset tuhansia kertoja.
Huttunen kertoo, että heikon tekoälyn vastakohtana pidetään itsenäisiin päätöksiin pystyvää vahvaa tekoälyä. Se siintää jossakin tulevaisuudessa.
– On ennustettu, että teknologinen singulariteetti, jolloin kone päihittää ihmisen älykkyydessä, olisi mahdollista ehkä jo 2030-luvulla. Minä en usko, että vielä silloinkaan. Ylipäätään ajatus universaalista, vahvasta tekoälystä on tieteen näkökulmasta spekulatiivinen ja outo ja lähenee tieteisfantasiaa, hän sanoo.
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa TTY:n signaalinkäsittelyn laboratorio teki tiivistä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä matkapuhelinjätti Nokian kanssa. Aika on muuttanut strategisia linjauksia. Nykyisin vahvoja osaamisalueita kuvankäsittelyä, tietokonenäköä ja äänenkäsittelyä yhdistetään koneoppimiseen.
– Liitosta toivotaan suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä parantavia tuloksia, kuten tapahtui Nokian kanssa. Linjaus on mielestäni hyvä. Arvostan eri alojen käytännöllisten ongelmien ratkaisemista pala kerrallaan, Huttunen sanoo.
Monesti kehitetyt ratkaisut toimivat kuluttajalle näkymättömissä, mutta ehkäisevät seurauksiltaan dramaattisia tapahtumia. Esimerkiksi Liikennevirasto pilotoi parhaillaan tamperelaislähtöistä sovellusta, jolla seulotaan vikoja junien virroittimista.
– Junan katolla sijaitseva virroitin ottaa sähköä ylhäällä kulkevista ajolangoista. Jos virroittimessa on pienikin kolo, se voi repäistä pitkältä matkalta ajolangan irti. Pahimmillaan tämä voi johtaa puolen Suomen junaliikenteen pysähtymiseen, Huttunen selvittää.
Rataverkkoon on sijoitettu kameroita, jotka kuvaavat jopa yli 200 kilometrin tuntivauhdilla ohi sujahtavia virroittimia.
– Uusi konenäköön perustuva kamerasovellus analysoi kuvia automaattisesti. Havaitessaan virroittimessa vian se tekee hälytyksen, minkä jälkeen asiantuntijat puuttuvat peliin. Ihmissilmin tehtävät kuva-analyysit vähenevät näin murto-osaan ja niiden tarkkuus paranee.
Virroittimia kuvaavassa kamerasovelluksessa on hyödynnetty TTY:n demoa, jossa tekoäly arvioi kasvojen perusteella henkilön iän, sukupuolen ja mielialan. Osaaminen siirrettiin virroittimien kuvaamiseen tamperelaisessa ohjelmistoyritys Visy Oy:ssä, jossa Heikki Huttunen työskenteli 2003–2005.
– Olin väitellyt ja ollut muutaman vuoden opettajana TTY:llä, kun sain idean vaihtaa näkökulmaa. Vaikka akateeminen maailma houkutteli minut takaisin kahden vuoden kuluttua, en katkaissut sidettäni yritykseen. Työskentelen Visyssä edelleen viisi tuntia viikossa. Kuulun myös yhtiön hallitukseen, hän kertoo.
Visy on erikoistunut kulunvalvontajärjestelmiin sekä satamien konttiliikenteen hallintaan ja valvontaan. Yrityksen järjestelmiä käytetään yleisesti suomalaisissa pysäköintitaloissa sekä Euroopan ja Pohjois-Afrikan suurissa satamissa.
– Yliopistoyhteistyö on Visylle kilpailutekijä ja siten tärkeä yrityksen tulevaisuudelle.
– Autojen rekisterikilvet tai konttien sinetit vaihtelevat suuresti maailmalla. Niiden tulkinnassa ei perinteinen insinööriosaaminen riitä. Korkeatasoisilla konenäön sovelluksilla olemme voineet vetää kaulaa kilpailijoihin, Huttunen sanoo.
Heikki Huttuselle työ sekä yrityksessä että yliopistossa sopii mainiosti. Hän nauttii molemmista ammatillisista rooleistaan ja kokee olevansa uskottava niin Visyn asiakkaille kuin TTY:n opiskelijoillekin.
– Olen leikillisesti joskus todennut, että tämän lähemmäs tähteyttä ei näillä soittotaidoilla voi päästä, hän naurahtaa.
– Vakavasti puhuen varsinkin opettajana olen kutsumusammatissani. Palkitsevinta on saada opiskelijoissa aikaan ahaa-elämyksiä.
Teksti: Päivi Eskelinen
Kuvat: Milla Talassalo
TTY:llä kehitetty henkilön ikää, sukupuolta ja mielialaa arvioiva tekoälysovellus löytyy linkistä:
https://youtu.be/Kfe5hKNwrCU
– Tampereen teknillistä yliopistoa kutsuttiin aikanaan teollisuuden korkeakouluksi. Sanonta pätee edelleen. Vuonna 2015 sijoituimme 11. sijalle maailmanlaajuisessa yliopistojen yritysyhteistyötä mittaavassa Times Higher Education -vertailussa.
– Yritysyhteistyöllä on kaksi tavoitetta. Yhtäältä tuemme suomalaista ja pirkanmaalaista teollisuutta, jotta se pysyisi Suomessa. Toisaalta avaamme opiskelijoille väylää teollisuuden palvelukseen. Yritysprojekteissa opiskelijat voivat turvallisesti opiskella, miten yrityksissä toimitaan. Nämä asiat kiinnostavat teekkareita, jotka ovat lähes poikkeuksetta hyvin urasuuntautuneita ja tahtovat tietää, mitä hyötyä opetettavista asioista heille on käytännön työelämässä.