Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Kirkkososiologian dosentti Henrietta Grönlund on keskittynyt tutkimuksissaan tarkastelemaan kansalaistoimintaa ja hyvän tekemistä, sekä niihin liittyviä arvoja. Suomalaisessa yhteiskunnassa luterilaisuudella on kestävä vaikutus, joka ilmenee suhtautumisessa hyvinvointivaltion ideaan.
Luterilaisuuteen kietoutuvat arvot ovat muovanneet satoja vuosia pohjoismaisia yhteiskuntia, ja johtaneet osaltaan sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Pohjoismaiseen luterilaiseen kulttuuriin liittyy tasa-arvon korostunut asema, kuuliaisuus maalliselle vallalle, vahva työetiikka sekä varautunut suhtautuminen oman edun tavoitteluun.
—Muiden pohjoismaiden tavoin Suomi kuuluu korkean luottamuksen maihin, jonka perustana ovat pienet elintasoerot sekä yhtäläinen mahdollisuus koulutukseen ja perusturvaan. Samalla on muodostunut ideaalikäsitys valtiosta, jolla on laaja sosiaalinen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista, kirkkososiologian dosentti Henrietta Grönlund kertoo.
Kulttuuriset arvot muuttuvat hitaasti ja usein ne ovat omassa ympäristössä niin itsestään selviä, että niitä voi olla vaikea tunnistaa. Kulttuurin syvällistä ymmärrystä tarvitaan kuitenkin yhteiskunnallisen toiminnan ja päätöksenteon pohjaksi. On vaikeaa saada läpi hyviäkään uudistuksia, mikäli ne vaikuttavat poikkeavan normatiivisesti oikeana pidetyistä asioista.
—Tämä näkyy esimerkiksi käynnissä olevaan sote-uudistukseen liittyvässä keskustelussa. Pohjoismainen hyvinvointimalli kumpuaa ajatuksesta, että taloudellinen voitto ja yritteliäisyys ovat alisteisia suhteessa yhteiseen hyvään ja välineitä hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ei siis ole ihme, että sote-uudistus on nostanut pintaan runsaasti huolenaiheita ihmisissä. Erityisesti ajatus siitä, että yhteiskunnan hyvinvointipalveluilla tehdään bisnestä, herättää suurta epäluottamusta, Grönlund huomauttaa.
Tutkijan tarjoamille näkökulmille olisi käyttöä päättäjien keskuudessa. Idea tuoda yritystoiminta hyvinvoinnin tuottamisen keskiöön tai esimerkiksi yksilöiden epävirallisen roolin kasvattaminen huolenpidossa voidaan jopa nähdä suomalaisen hyvinvointimallin ideologiaa haastavina.
Teologinen tutkimus pyrkii ymmärtämään ihmisen ja yhteisöjen kysymyksiä, ajattelua ja toimintaa. Kaikkea sitä, mikä liittyy elämän perimmäisiin asioihin. Henrietta Grönlund on keskittynyt tutkimuksissaan erityisesti kansalaistoimintaan ja hyvän tekemiseen, sekä tarkastelemaan arvojen ja uskonnon yhteyksiä niihin. Hän on tutkinut laajasti muun muassa yksilötason kokemuksia ja näkemyksiä kansalaisvastuusta ja osallistumisen motivaatiosta.
—Viime vuosina olen tutkinut myös yksinäisyyteen ja kaupunkiköyhyyteen liittyviä teemoja. Tein graduni vapaaehtoistoiminnasta ja jatkoin aiheesta väitöskirjan parissa, tutkimustyössäni olen siten mennyt koko ajan yhä syvemmälle.
—Suhtaudun intohimoisesti paitsi tutkimukseen, myös maailmanparantamiseen. Vuosien varrella olen tehnyt monenlaista vapaaehtoistyötä. Olen ollut mukana auttavien puhelimien toiminnassa, tehnyt esimerkiksi ihmisoikeustyötä ja osallistunut erilaisiin luottamustehtäviin. Tällä hetkellä toimin Tulkaa kaikki –liikkeessä, joka pyrkii lisäämään tasa-arvoa ja avoimuutta evankelisluterilaisessa kirkossa. Toimin myös järjestökentällä pro bono -asiantuntijatehtävissä, siis palkatta ja vapaa-ajallani.
Kulttuurissamme korostuu jo Lutherilta juontava ajatus hyvien tekojen vahvasta vapaaehtoisuudesta ja epäitsekkyydestä. Tämä on johtanut muun muassa hyväntekeväisyyskulttuuriin, jossa lahjoituksista tai muusta hyvän tekemisestä ei juurikaan pidetä ääntä. Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa vaikkapa yliopistojen ja taidelaitosten seinillä on tapana esitellä eniten lahjoittaneet hyväntekijät nimillä, summilla ja usein myös kuvilla. Lahjoittajan esittelyjärjestys menee lahjoitetun summan mukaan, ja fontin sekä kuvan koko pienenee summan mukaisesti. Yhdysvaltalaisnuorten parissa vapaaehtoistyö on myös keino saada lisäpisteitä yliopistoon pyrittäessä.
Suomalaiset ovat innokkaita veronmaksajia, ja arvostavat tasa-arvoista hoivaa ja huolenpitoa kaikista ihmisistä.
—Ajatus hyväntekeväisyysyhteiskunnasta, jossa avun saanti olisi riippuvainen toisten hyvästä tahdosta, on pelottava. Vapaaehtoinen auttaminen nähdään täydentävänä ja nimenomaan vapaaehtoisena. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin auttamishaluisia ja aktiivisia vastuunkantajia. 40 prosenttia ihmisistä osallistuu vapaaehtoistoimintaan vuositasolla, ja 70 prosenttia lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Lisäksi läheisiä autetaan paljon. Kirjoitan parhaillaan myös luterilaisen kulttuurin vaikutuksesta suomalaiseen hyväntekeväisyys- ja hyvinvointimalliajatteluun. Varsinkin joulun lähestyessä huolenpito heikoimmista näkyy kaikkialla, Grönlund toteaa.
Joulunaikaan liittyen suomalaisessa kulttuurissa harjoitetaan tapaa, joka kuuluu vahvasti luterilaisuuteen. Monissa kirkoissa kokoonnutaan laulamaan kauneimpia joululauluja.
—Luther kehitti nykyisen kaltaisen virrenveisuun, keskiajan katolisessa messussa seurakuntalaiset nimittäin eivät laulaneet kovin paljon. Luther edisti kansankielisyyttä ja seurakuntalaisten osallistumista messussa, ja yhteinen laulaminen liittyi molempiin. Edelleen lauletaan myös Lutherin virsiä, esimerkiksi Enkeli taivaan on hänen kirjoittamansa.
Tällä hetkellä Grönlund toimii Helsingin yliopistossa kaupunkiteologian yliopistonlehtorina. Työssään hän kehittää kaupunkiteologian tutkimus- ja opetuskokonaisuutta ja niihin liittyen yhteisölähtöisiä opetusmenetelmiä. Käytännössä opiskelijat opiskelevat alaa myös kaupungin kaduilla, leipäjonoissa ja osallistumalla kansalaistoimintaan osana kursseja.
Aihe on ajankohtainen väestön muuttoliikkeen suuntautuessa kaupunkeihin. Kaupunkiteologia pyrkii ymmärtämään aiemmin mainittuja teemoja urbaaneissa, moninaisuuden leimaamissa konteksteissa.
—Opetuksen lisäksi johdan kahta kaupunkiteologiaan integroituvaa hanketta. Toisessa tutkitaan kaupunkilaista köyhyyttä Helsingissä kokemuksellisesta, arjen toiminnan perspektiivistä. Toinen on Suomen osahanke 12 eurooppalaisen yliopiston hankkeessa, jossa on kehitetty kansalaistoimintaan osallistumista osana yliopisto-opetusta.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro
”Olen luennoinut tutkimustuloksistani laajasti paitsi tieteellisissä konferensseissa, myös soveltavissa yhteyksissä, kuten järjestökentällä. Kirjoitan paljon yleistajuisia julkaisuja ja olen esiintynyt medioissa sekä soveltanut itse tutkimusta käytäntöön työtehtävissä, luottamustehtävissä ja asiantuntijaedustajana ministeriöissä, ev.lut. kirkossa ja lukuisissa järjestöissä.”