Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Professori Jaakko Akola on työskennellyt vuoden alusta Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa (NTNU) Trondheimissa. Akola kritisoi vahvasti Suomen hallituksen yliopistoihin ja tutkimukseen kohdistuvia leikkauksia. Ilmapiiri Trondheimissa on leppoisampi ja työolosuhteet paremmat.
Jaakko Akola aloitti vuoden vaihteessa vakituisena professorina Trondheimissa. Lisäksi hän johtaa edelleen osa-aikaisena vanhaa tutkimusryhmäänsä Tampereen teknillisessä yliopistossa. Ryhmä kuuluu Suomen Akatemian laskennallisen nanotieteen huippututkimusyksikköön Aalto-yliopistossa.
– Norjalainen työnantaja on hyvin joustava ja ymmärtää, että vastuullisena ryhmänjohtajana en voi jättää kahdeksan hengen tutkimusryhmää ja olemassa olevia tutkimusprojekteja oman onnensa nojaan. Suuren osan työtä voi nykyään tehdä tietokoneella missä tahansa.
Akolan tutkimusryhmä tekee atomitason simulaatioita materiaaleille, molekyyleille ja nanopartikkeleille fysiikan ja kemian (osin myös biologian) rajapinnassa. Käynnissä on useita projekteja eri aihealueisiin liittyen.
Akola koordinoi kolmivuotista H2020-projektia tulevaisuuden katalyyttimateriaalien kehittämiselle atomitason simulaatioiden ja koneoppimisen kautta.
Lisäksi hän käynnistää Norjassa vastaavaa teorialähtöistä projektia alumiiniteollisuuden tarpeisiin. Tutkimuksella pyritään sekä parantamaan materiaalin ominaisuuksia että prosessoinnin energiatehokkuutta atomitasolta lähtien. Kummassakin projektissa on kokeellisia ja teollisia yhteistyökumppaneita.
Kauniissa Trondheimin yliopistokaupungissa on helppo viihtyä. Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset ja kaupungista on hyvät lentoyhteydet muualle. Ammatillisesti muuttopäätös oli helppo perustella.
– Minulle tarjottiin hyvää ja pysyvää virkaa professorina Norjan parhaassa yliopistossa omalla alallani.
Yhtenä syynä lähtöön oli kuitenkin Suomen tilanne.
– Toisaalta, olen ottanut raskaasti yleisen ilmapiirin Suomessa, jossa epä-älyllisyys näyttää vallanneen alaa aina hallitustasoa myöten. Suomella ei ole tiedepolitiikkaa ja kuvaan nykyistä menoa sanalla ”tutkimustragedia”.
Akola kritisoi vahvasti nykyisen hallituksen koulutuksen ja tutkimuksen määrärahoihin kohdistuneita leikkauksia. Suomen Akatemian määrärahojen leikkaukset ovat laskeneet myöntöprosentit alle 10:n, osa rahoituksesta on jyvitetty poliittisesti ohjattuihin strategisiin kärkihankkeisiin ja lisäksi Tekesin innovaatiotoimintaa on katkottu toisesta päästä arvoketjua.
Akola pitää ongelmallisena myös yliopistojen rahoitusmallin kytkemistä Julkaisufoorumin luokituksiin. Luokitukset ovat monien yksittäisten julkaisujen osalta pielessä, eikä niitä ole tarkoitettu käytettäväksi yksilöiden arvottamiseen tulospalkkauksessa, uralla etenemisessä ja rekrytoinneissa.
– Kieltäydyn muokkaamasta omaa tutkimustoimintaani keinotekoisten luokitusten perässä vaan julkaisen tutkimukseni tarkoitukseen parhaiten sopivissa lehdissä. Tämä ei tietenkään sulje pois alan parhaita julkaisuja.
Norja on Pohjoismaissa sijalla 4 verrattaessa tutkimukseen sijoitettavaa rahaa BKT:hen. Norjan BKT on kuitenkin puolitoistakertainen Suomeen verrattuna, joten kansallinen tutkimusrahoitus on Akolan mukaan paremmalla tolalla.
– Lisäksi Norja osallistuu aktiivisesti EU:n tutkimusohjelmiin, joten rahoitusmahdollisuuksien kirjo on oikein hyvä. Omalta osaltani olen saanut myös yhteyksiä norjalaiseen teollisuuteen, missä auttaa lisäksi kansallisen tutkimuslaboratorion (SINTEF) läsnäolo samalla kampuksella.
Norjassa tutkimushenkilöstön työsuhteet ovat Akolan mukaan yleisesti ottaen parempia kuin Suomessa. Tukihenkilöstöä on tarjolla riittävästi ja erityisesti pätkätöiden osuus on pieni. Periaatteena on, että jokaisella vanhemmalla tutkijalla ja/tai opettajalla tulisi olla pysyvä työpaikka. Työpaikalla viihtymisellä on suuri painoarvo ja tämä näkyy tutkijan arjessa.
– Työskentely yliopistolla on aika samanlaista kuin Suomessakin, mutta koen että ilmapiiri on vähemmän hektinen ja pystyn keskittymään enemmän tutkimuksen tekoon. Esimerkiksi apurahahakemusten budjettisuunnitelmat hoituvat todella hienosti eikä minun tarvitse perehtyä niihin syvällisesti.
Kansainvälisille tutkijoille on NTNU:lla tarjolla erinomaiset kotiuttamispalvelut. Työkielenä ja suurelta osin myös opetuksessa voidaan käyttää englantia, mutta hallinnolliset asiat hoidetaan lähes yksinomaan norjaksi.
Ulkomaille tähtääviä tutkijoita Akola kehottaa opiskelemaan paikallisen kielen mahdollisimman nopeasti, vaikka englanniksi olisikin kätevä kommunikoida kollegoiden kanssa. Kielen osaaminen auttaa merkittävästi uuteen ympäristöön sopeutumisessa.
– Yliopisto edellyttää, että työntekijät opettelevat norjan (tai pohjoismaisen) kielen riittävällä tasolla osana pysyvää työsopimusta. Suomalaisille tämä ei ole suuri ongelma, kiitos peruskoulun ja lukion ruotsinkielenopetuksen.
Ulkomaille muutto on etenkin monille perheellisille tutkijoille haastavaa. Toisaalta Akola pitää välttämättömänä, että nykyisessä tilanteessa joidenkin on yksinkertaisesti lähdettävä, jotta asiat Suomessa kenties parantuisivat.
Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton perjantaina 21.4. järjestettävän kevätseminaarin aiheena on Brain exit? Osaamisvaihtotase tasapainoon. Tutkijoiden maastamuuttoa on käsitelty myös tuoreimmassa Acatiimissa 2/2017 ja Acatiimissa 9/2016.
Akolan mielestä Suomen kohdalla voidaan jo puhua tutkijoiden aivovuodosta. Laskennallisen nanotieteen COMP-huippuyksiköstä on lähtenyt viimeisen puolen vuoden aikana kolme ryhmänjohtajaa 11:sta professoriksi ulkomaille.
– Tutkijoiden työolosuhteet, uranäkymät, tutkimusrahoitus, yhteiskunnan yleinen ilmapiiri ja arvostuksen puute ovat mielestäni tärkeitä tekijöitä.
– Mielestäni päättäjien tulisi tiedostaa, että tieteellinen ura on myös elämäntapa, joka vaatii pitkäaikaista sinnikkyyttä ja uhrauksia. Menestyvät tutkijat ovat hyvin alttiita reagoimaan jaloillaan, mikäli työn arvostus tai olosuhteet eivät ole kunnossa.
Akolan mielestä seuraavassa hallituksessa tulisi olla tiedeministeri.
– Politiikkaa on hyvä tehdä tutkitun tiedon pohjalta, mutta tutkimuksen poliittinen ohjaus on myrkkyä luovuudelle ja aliarvioi kansakuntamme koulutetuimpien yksilöiden älyä ja arviointikykyä.
– Toisaalta, kuinka tuotamme innovaatioita, jos leikkaamme innovaatiotoiminnan rahoituksen? Yleisesti ottaen koulutukseen tulisi ohjata riittävät resurssit aina päivähoidosta lähtien, jotta yhteiskunnan tulevaisuus on kestävällä pohjalla muuttuvassa maailmassa.
Akola mainitsee huolensa nuorten väitelleiden tutkijoiden asemasta. Pinnan alla kuplii tyytymättömyys. Tutkijatohtoreiden lukumäärään suhteutettuna kunnollisia työpaikkoja on yliopistosektorilla vähän.
Akola ei näillä näkymin ole aikeissa palata Suomeen.
– Minulla on pysyvä professorin virka Norjassa hyvässä yliopistossa sillä tasolla mille olen tähdännyt 20 vuotta. Mikäli joskus palaan, niin se voi johtua ainoastaan henkilökohtaisista syistä.
Teksti: Nuppu Pelevina
Kuvat: Jaakko Akola ja Marjaana Malkamäki
↑ KUVATEKSTI:
Esimerkki perustutkimuksesta, jossa olemme tutkineet grafeenin ja kalkogeniyhdisteiden voilepärakenteita elektronirakennelaskujen pohjalta. Saatujen tulosten perusteella huomasimme mielenkiintoisia elektronisia ominaisuuksia (ns. Diracin kartiot inseteissä), joista voisi olla hyötyä tulevaisuuden sovelluksista. Mitään takeita konseptin toimivuudesta käytännössä ei tosin ole, mutta tämä onkin perustutkimuksen tuottama idea. Joskus tällaisista villeistä ideoista syntyy tieteellinen ja teknologinen läpimurto. Tämä korostaa perustutkimuksen arvoa, sillä innovaatioita vaikea tuottaa väkisin äkistämällä.
”Koordinoin H2020-projektia, jossa tähdätään uusien katalyyttimateriaalien kehittämiseen vetyenergian sovelluksiin, esim. polttokennoihin, atomitason simulaatioista liikkeelle lähtien. Lisäksi olen käynnistänyt projektin alumiiniseosmateriaaleille, jossa pyrimme kehittämään lujuusominaisuuksiltaan optimoituja materiaaleja alumiiniteollisuuden tarpeisiin simulaatioiden pohjalta. Molemmissa tapauksissa ryhmäni roolina on ensisijaisesti tehdä perustutkimusta, josta on suora linkki soveltavaan tutkimukseen ja teollisuuteen.”