Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Kansatieteilijä ja tulevaisuudentutkija Jussi Lehtonen tarkastelee arjen ilmiöitä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Aika on Lehtoselle tärkeä määre niin tutkimuksessa kuin käytännössä. Työteliäälle tutkijalle se ei aina tunnu riittävän kaikkeen.
Tutkijatohtori Jussi Lehtonen voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä tutkimukseensa Eläimet osana vanhusten asumista ja hoivaa 2040-luvulla. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Eläinten toimijuus yhteiskunnassa -hanketta, joka toteutetaan Turun yliopiston kansatieteen ja yleisen historian oppiaineiden yhteistyönä.
Lehtonen aloitti projektissa syksyllä 2015 ja on ennättänyt tekemään yhtä jos toista hankkeen lomassa. Tutkija kertoo viimeisen vuoden olleen kiireistä aikaa.
– Viimeistelin väitöskirjani, hankin opettajanpätevyyden, toimin tuntiopettajana yliopistolla ja toimitin johtamani Vankilat murroksessa -hankkeen tiimoilta syntyneen Kakolan historiaa käsittelevän teoksen loppuun.
Lehtonen ehti työstää maaseudun palveluita käsittelevää väitöstutkimustaan toistakymmentä vuotta. Väitöskirja jäi välillä vähemmälle huomiolle, kun muut työt veivät valtaosan tutkijan ajasta.
– Muilla projekteilla oli tiukat aikataulut, joten väitöskirja oli ainoa liikuteltava palanen siinä tilanteessa. Kenenkään ei tulisi ottaa tästä mallia ja tehdä väikkäriään yli kymmentä vuotta. Oman tutkimukseni venymisessä ongelmallisinta oli se, että tarkastelu keskittyi osittain tulevaisuuteen ja tämä tulevaisuus läheni koko ajan.
Lehtonen vakuuttaa kuitenkin olevansa tyytyväinen lopputulokseen ja ettei tutkimuksen pitkittyminen käynyt koskaan liian raskaaksi.
– Totesin viime syksyn karonkkapuheessani, etten ikinä kokenut pakonomaista tarvetta tehdä väitöskirjaa. Tein sitä, koska se oli hauskaa.
Jussi Lehtosen tämänhetkisen tutkimuksen keskiöön nousevat tulevaisuuden avustajaeläimet ja vanhustyö. Lehtonen kertoo, että tutkimusaihe valikoitui useammasta syystä.
– Uusi eläintutkimus on muuttanut käsitystämme eläimistä kognitiivisina olentoina. Eläimet ovat paljon älykkäämpiä, kuin aiemmin luultiin. Toisella puolella taas on yhteiskunnallinen tilaus, kun vanhusten määrä kasvaa ja hoitoon käytettävä raha vähenee.
Lehtonen tarkastelee tutkimuksessaan avustajaeläimiä 2040-luvun suomalaisessa vanhustenhoidossa. Lehtosen mukaan vanhustenhoidossa olisi parantamisen varaa, eikä teknologia yksistään tarjoa riittävästi vaihtoehtoja nykyisten ja tulevien ongelmien ratkaisemiseksi.
Tulevaisuudentutkimuksen yksi lähtökohta on, ettei ole olemassa yhtä tiettyä tulevaisuutta. Lehtonen rakentaakin tutkimuksessaan erilaisia skenaarioita useista mahdollisista tulevaisuuksista.
– Muodostan tästä hetkestä polkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Tämän jälkeen yksilö, yhteiskunta tai jokin muu toimija voi käydä arvokeskustelua siitä, mihin tulevaisuuteen tahdomme pyrkiä ja rakentaa siihen tähtääviä toiminnanmuotoja kehittämäni polun avulla.
Lehtonen kiinnostui tulevaisuudentutkimuksesta juuri siitä syystä, että se pyrkii olemaan yhteiskunnallisesti vaikuttavaa.
– Skenaarioiden avulla voi nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun joitain merkittäviä asioita. Tulevaisuudentutkimus on todella osallistavaa ja vaikuttavaa. Kaikkia ihmisiä kiinnostaa tulevaisuus. On myös todella motivoivaa, kun voi tehdä sellaista tutkimusta, joka on konkreettisesti hyödynnettävissä.
Lehtonen on työskennellyt erilaisissa tehtävissä Turun yliopistolla kohta kaksi vuosikymmentä – ilman vakituista työsuhdetta. Tulevaisuudentutkija myöntää, ettei tiedä mitä oma elämä tuo tullessaan.
– Tämä nykyinen hanke päättyy kesällä 2018. En tiedä, missä työskentelen sen jälkeen, minne päädyn tulevaisuudessa. Kuten sanon oppilailleni, kaikki ovet ja omat silmät on pidettävä avoinna.
Vaikka Lehtonen kertookin välillä kaipaavansa vakituisen työsuhteen tuomaa vakautta, hän ei ole ollut omien sanojensa mukaan hetkeäkään tyhjän päällä. Yliopistoa Lehtonen pitää loistavana työympäristönä.
– Minulla on tutkijana vapaat kädet tarttua kiinnostaviin aiheisiin ja käyttää omaa asiantuntemustani. Nautin siitä, kun saan suunnitella uusia tutkimusaiheita. Yliopistolla ja varsinkin täällä kansatieteen oppiaineessani siihen vieläpä aidosti kannustetaan.
Suomalaiseen tiedekulttuuriin Lehtonen kertoo kuitenkin toivovansa pitkäkestoisuutta.
– Tutkijalla pitäisi olla mahdollisuus tehdä pitkäjänteistä työtä. Kahden tai neljän vuoden rahoituskausilla on haastavaa tuottaa korkealaatuista tutkimusta. Hanke voi kestää kymmenenkin vuotta, jos se toteutetaan kunnolla.
Lehtosen tulevaisuuden avustajaeläimiä käsittelevästä tutkimuksesta on kirjoitettu aiemmin mm. tässä YLE:n jutussa.
Teksti: Heikki Kettunen
Kuvat: Heikki Kettunen
”Mielestäni paras tilanne tutkijalle on, kun hän voi myös opettaa. Silloin omaa tutkimuksella hankittua tietämystä voi jakaa opiskelijoille. Opettamisen lisäksi käyn jonkin verran puhumassa erilaisissa tapahtumissa. Esimerkiksi viime syksynä pidin poikani ala-asteella kaikille koulun luokille esitykset eläimistä. Se oli haastavaa ja hauskaa tiedon popularisointia. Nykyinen avustajaeläinprojekti on myös mahdollistanut kansainvälisten tutkijavierailujen tekemisen. Olin viime keväänä kaksi kuukautta Grazissa Itävallassa ja seuraavaksi suuntaan Englantiin. Kansainväliset tutkijavierailut ovat hyvä tapa levittää tietämystä omasta tutkimuksesta myös ulkomaille ja samalla verkostoitua uusien ihmisten kanssa.”