Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Huippu-urheilussa tutkija toimii myös asiantuntijana osana valmennustiimiä, joka auttaa urheilijaa maksimoimaan tulostaan ja kehitystään. Näin tutkimustiedon soveltamista käytäntöön saadaan tehostettua ja vaikuttavuutta parannettua.
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHUN, urheilututkija Jussi Mikkola on perehtynyt kilpaurheilun fysiologiaan jo yli 15 vuoden ajan. Paljon maastohiihdon parissa toimivalle tutkijalle Lahden MM-kisat ovat kevään kohokohta, johon huipentuu mittava määrä tiivistä yhteistyötä tutkijakollegoiden, valmentajien ja itse huippu-urheilijoiden kanssa.
– Erityisesti viimeisten vuosien aikana KIHU:n tutkijoiden rooli on laajentunut osallistuvaan asiantuntijuuteen. Pyrimme olemaan tiiviimmin mukana valmentajien ja urheilijoiden arjessa niin harjoitus- ja kuin kilpailukaudella, Mikkola kertoo.
Käytännössä KIHU:n asiatuntijoiden työ sisältää tutkimuksen lisäksi harjoitteluleireille ja jonkin verran myös kilpailumatkoihin osallistumista sekä jatkuvaa reaaliaikaista tiedon vaihtoa muun muassa harjoittelun kuormituksesta ja palautumisesta.
Erityisesti huippu-urheilun kohdalla tieteen yksilöllinen soveltaminen korostuu.
– Emme testaa testaamisen vuoksi, vaan saadaksemme oleellista tietoa esimerkiksi siitä, onko harjoittelussa jotakin mitä pitäisi muuttaa, tai onko se osa-alue ylipäätään kehittynyt, mitä ollaan harjoiteltu, Mikkola kuvaa.
Harjoittelua seurataan erilaisten menetelmien ja mittareiden avulla, jotka antavat tietoa muun muassa kuormituksesta, tekniikasta ja palautumisesta. Esimerkiksi erilaiset syke- ja verianalyysit, videokuvaukset sekä hengitysanalysaattorit edustavat rutiinitutkimusten kirjoa, joiden avulla valmentajalle ja urheilijalle tarjotaan harjoittelua tukevaa tietoa.
Suomen hiihtomaajoukkue käy 2-3 kertaa vuodessa KIHU:lla myös suorituskykytesteissä. Haasteena huippu-urheilijoiden kohdalla on ennen kaikkea vahva yksilöllisyys.
– Mittaustuloksiin ja ”kunnon” kehittymiseen vaikuttavat harjoittelun lisäksi ravinnon, levon, mentaalipuolen sekä monen muun muuttuvan ja yksilöllisen tekijän kokonaisuus. Harjoitusvasteet ovat lopulta hyvinkin yksilöllisiä, vaikka tietyt perus lainalaisuudet keskimäärin pätevätkin. Lisäksi huippu-urheilijoita on ylipäätään vähän, jolloin kovin laajasta yleistettävyydestä voidaan harvoin puhua, Mikkola selventää.
Niin ikään huippu-urheilijat eivät ymmärrettävästi uhraa aikaansa tai harjoitteluaan tutkimuksille kuin siinä määrin, mistä heille on varmasti hyötyä omassa lajissa menestymiselle ja kehittymiselle.
– Toisaalta pitkäaikaisen tiiviin yhteistyön vahvuus piilee siinä, että vuosien aikana tutkija-asiantuntija oppii tuntemaan urheilijat henkilökohtaisine ominaisuuksineen ja pystyy siten kohdentamaan tieteen antia ja omaa ammattitaitoaan paremmin kyseisen yksilön ja kohderyhmän arkeen sekä käytäntöön, Mikkola kiteyttää.
Lahden MM-kisat ovat hyvä esimerkki huippu-urheilusta, jonka taakse nivoutuu paljon suurelle yleisölle näkymätöntä tutkimus- ja kehitystyötä. Suurin osa urheilututkijan työstä on tehty ennen varsinaista kilpailua. MM-kisavuonna Mikkola sekä muita KIHU:n asiantuntijoita on ollut mukana maajoukkueen harjoitusleireillä.
Mikkolan oli tarkoitus osallistua maajoukkueen viimeiselle MM-kisoja edeltävälle valmennusleirille myös Saksassa, mutta flunssa toi muutoksia suunnitelmiin.
– Tiimissä on tämänkin asiantuntijatyön vahvuus, sillä kollegani pystyi onneksemme lähtemään leirille sijastani reilun vuorokauden varoitusajasta huolimatta, Mikko kertoo.
Leirillä asiantuntijoiden toiminta liittyy muun muassa kuormituksen ja palautumisen seurantaan, harjoitustehojen kontrollointiin ja hiihtotekniikkakuvauksiin. Lahden kisoissa KIHU:n asiantuntijat toimivat taustatukena osana Suomen maajoukkueen valmennustiimiä.
– Pyrimme parhaamme mukaan olemaan apuna sekä tarjoamaan neuvoja valmentajan ja urheilijan tueksi myös kisojen aikana, Mikkola vahvistaa.
Mikkola on itsekin kilpaillut nuorempana hiihdossa ja nykyään hän toimii myös valmentajana sekä pyrkii olemaan mukana lasten ja nuorten urheiluharrastustoiminnassa. Kipinä urheilun ja erityisesti hiihdon fysiologiaan syntyi jo vuosituhannen vaihteessa, jolloin Mikkola teki pro gradu -tutkielmansa tuolloin lajina tuoreesta sprinttihiihdosta.
– On ollut hienoa seurata, kuinka maastohiihdon harjoittelumenetelmissä, erityisesti suorituskykyisyyden kehittämisessä, on otettu valtavia harppauksia parin – kolmenkymmenen vuoden aikana, Mikkola kertoo.
KIHU:lla työskentelyn aikana Mikkola on ollut mukana usean lajin monialaisessa tutkimuksessa. Lajikirjo on pitänyt sisällään niin pyörätuolirugbyä, kilpakävelyä kuin latinalaista tanssia – toki pääpaino on ollut perinteisissä kestävyyslajeissa.
– Jatkossa mielenkiintoista olisi tutkia spesifimmin voimaharjoittelun merkitystä kestävyyslajeissa. Aiheesta on paljon yleisempää tutkimustietoa, mutta nimenomaan huipputason kestävyysurheilijoiden kohdalla tarkempaa lisätutkimusta kaivataan, vaikkapa case-tutkimusten kautta, Mikkola ennakoi.
Teksti: Birgitta Kemppainen
Kuvat: Birgitta Kemppainen ja KIHU (ulkokuva)
1. Pyrimme olemaan aktiivisesti mukana huippu-urheilijoiden ja valmentajien arjessa. Se on vaikuttavin tapa hyödyntää tutkittua tietoa urheilijoiden parissa.
2. Hyödynnämme myös perinteisiä tapoja, kuten julkaistavia raportteja ja seminaareja, sillä niillä on edelleen tärkeä rooli tutkimustiedon jakamisessa laajemmalle kuulijakunnalle.
3. Pyrin rohkaisemaan ihmisiä monipuoliseen liikkumiseen. Tutkimustiedon mukaan sekä kestävyyskuntoa että voimaa kannattaa harjoittaa monipuolisesti – jokaisen pitäisi vain löytyy se itselle sopiva tapa harjoitella. Ja rokkia pitää kuunnella riittävästi.