Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Geologian alan tutkimustyöhön kuuluu kenttämatkoja upeisiin luontokohteisiin, kansainvälisiä kontakteja ja tutkimusdatan käsittelyä. Alasta riittää paljon mielenkiintoista kerrottavaa myös laajalle yleisölle.
Akatemiatutkija Jussi S. Heinonen Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta on parhaillaan Yhdysvalloissa vaihtovierailijana. Kaikkiaan kymmenen kuukautta kestävä, joulukuussa päättyvä vierailu suuntautuu Central Washingtonin yliopistoon, jossa hän opiskelee termodynaamisen ja geokemiallisen mallintamisen perusteita alan gurujen johdolla.
—Geologia on parhaimmillaan lähellä aktiivisten mannerlaattojen reunaosia. Palasin juuri Portlandissa järjestetystä vulkanologisesta konferenssista, jossa olin mukana järjestämässä termodynaamiseen ja geokemialliseen mallinnukseen liittyvää kansainvälistä työpajaa. Konferenssin yhteydessä kävimme kenttämatkalla tutustumassa asiantuntevien oppaiden johdolla erilaisiin tulivuorityyppeihin, muun muassa St. Helensin tulivuoreen, Heinonen kertoo.
Heinonen on osallistunut tieteen popularisointiin kirjoittamalla omasta alastaan ja tutkijan työstä aikakausilehtiin sekä esiintymällä televisiossa ja erilaisissa tapahtumissa.
—Pidän tätä erittäin tärkeänä toimintana ja tutkijan velvollisuutena. Varsinkin nykyisessä niin sanotun vaihtoehtotiedon kyllästämässä ilmapiirissä tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa. Ilman popularisointia tiede sulkeutuu kuoreensa, samalla tiedon ja yhteiskunnankin tulevaisuus vaarantuvat.
Kenttämatkat ovat oleellinen osa työtä. Tutkijalta ne vaativat organisointikykyä ja valmiutta jaksaa pitkiä ja joskus raskaita päiviä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Toki hyvästä fyysisestä kunnosta ja kiipeilytaidoista on myös hyötyä. Joskus matkat saattavat suuntautua vaikeisiin kohteisiin. Heinonen on tehnyt kenttätöitä muun muassa Etelämantereen vuorijonoilla ja Mosambikin savanneilla.
—Esimerkiksi juuri Mosambikin laakiobasaltteja on aiemmin tutkittu tieteellisesti hyvin vähän, monin paikoin ei lainkaan. Maan sisällissota päättyi virallisesti vuonna 1992, ja maastossa saattaa yhä olla miinoja. Jännitystä työhön toivat myös myrkylliset eläimet. Raskaudestaan huolimatta nämä ovat olleet elämäni hienoimpia ja mieleenpainuvimpia kokemuksia.
Tällä hetkellä Heinonen tutkii suurten magmasäiliöiden kiteytymiseen liittyviä kemiallisia ja fysikaalisia prosesseja. Tutkimuskohteena on etenkin niiden reagoiminen maapallon kuoren kylmien sivukivien kanssa. Näihin prosesseihin liittyy usein malminmuodostusta.
—Tulivuorten sisuksista purkautuvat kivisulat eli magmat ovat saaneet alkunsa maapallon vaipassa tai kuorikerroksen alaosissa useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien syvyydellä. Kivisulat, jotka eivät selviä maanpinnalle asti, vaan jäävät jumiin kallioperän rakoihin tai tulivuoria ruokkiviin magmakammioihin, kiteytyvät ja jähmettyvät hiljalleen. Tällaisia syväkivistä koostuvia kokonaisuuksia, intruusioita, voi paljastua maan pinnalle kallioperän muokkautuessa. Näin ovat syntyneet monet Suomenkin kallioperää hallitsevista syväkivistä, Heinonen selittää.
Mineraalien erottuminen kivisulasta on erityisen tehokasta vaippaperäisissä magnesium- ja rautarikkaissa kivisulissa, joissa eri mineraalit voivat erottua kerroksiksi magmakammion eri osiin. Esimerkiksi Kemin kaivoksen kromimalmia louhitaan yli kaksi miljardia vuotta vanhan kerrosintruusion niistä kerroksista, joihin on erottunut kromirikkaita mineraaleja.
Geologia on erityisen kansainvälinen ala. Kansainvälisiin kokouksiin osallistuminen pitää asiantuntemuksen ajan tasalla ja mielen virkeänä. Muiden tutkijoiden kanssa kasvotusten keskustelu on tärkeää.
—Kokouksiin yleensä liittyvien kenttämatkojen aikana tulee tutustuttua uusiin ihmisiin ja ideoihin. Varsinaisilla kohteilla käymisen lisäksi tutustumisen ja yhteistyön virityksessä myös vapaamuotoiset tilaisuudet iltasella ruuan ja juoman ääressä ovat merkittäviä. Olen myös kokousten ulkopuolella miltei päivittäin sähköpostin välityksellä yhteydessä kansainvälisiin tutkijoihin. Täällä Yhdysvalloissa tutkijat ovat muutenkin tiiviisti keskenään tekemisissä suhteellisen lyhyiden etäisyyksien ja suuren yliopistotiheyden vuoksi. Ilmapiiri on ulkomaiselle tutkijalle vastaanottavampi kuin Suomessa, tähän toki vaikuttaa olennaisesti kielikysymys. Yhdysvaltalaiseen kulttuuriin kuuluu muutenkin ulospäinsuuntautuneisuus, mikä helpottaa yhteistyötä, Heinonen on havainnut.
Arja-Leena Paavola
Olen tarjonnut tietoa tutkimuksistani blogini ja aikaisempien projektieni kotisivujeni kautta. Tutkimuksista kertominen laajalle yleisölle on mielestäni tärkeää. Olisi hienoa, jos tiedeyhteisössä tuettaisiin tällaista toimintaa ja kannustettaisiin siihen enemmän kuin nykyään. Sen sijaan juuri alkaneen akatemiatutkijaprojektini keskeisimmät ja mahdollisesti taloudellisesti hyödynnettävät tulokset esimerkiksi malminetsinnän muodossa siintävät vasta tulevaisuudessa.