Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Laura Tiitinen toivoo sosiaalityöntekijöiltä lisää rohkeutta viestiä työstään. Hän on ollut perustamassa Sosiaalinen tekijä -blogia. Laura Tiitinen työskentelee yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa. Hän tutkii ja opettaa sosiaalityön viestintää ja rakenteellista sosiaalityötä.
Laura Tiitinen ehtii haastatteluun Helsingissä kesken Sosiaalityön tutkimuksen päivien, jossa hän on juuri pitänyt kommenttipuheenvuoron aiheesta Digital Social Work. (Pääpuhujana professori Faye Mishna, Toronton yliopisto).
– Digitalisaatio on suuri ajankohtainen haaste sosiaalityössä. Alalla pitäisi hyödyntää enemmän uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia, esimerkiksi virtuaalisia vertaistukiryhmiä ja videoyhteyttä tai chattia sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kommunikaatiossa, Tiitinen korostaa.
Toinen keskeinen haaste alalla on viestintä. Tiitinen on keskittynyt tutkimuksessaan sosiaalityön viestintään ja rakanteelliseen sosiaalityöhön. Rakenteellisessa sosiaalityössä vaikutetaan niihin rakenteisiin, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi akuutissa avuntarpeessa olevan asiakkaan pallottelu usealta toimijalta tai luukulta toiselle on rakenteista aiheutuva ongelma.
– Juuri sosiaalityöntekijät huomaavat usein ensimmäisenä varsinkin paikalliset ongelmat. He voivat myös reagoida ongelmiin nopeasti, paitsi viestimällä eteenpäin myös rakentamalla palvelun suitsimaan ongelmaa.
Tiitinen tutkii parhaillaan vaientamisen muotoja sosiaalityössä tarkastelemalla esimerkiksi, millaisia epäkohtia vanhusten kohteluun liittyy, ja miten tapauksista organisaation sisällä vaietaan.
Vaientamisenkulttuuri on vallitseva tila, jossa epäkohdista ei puhuta, vaan ongelmat normalisoidaan. Ihmisiä, jotka pyrkivät tuomaan epäkohtia esiin mitätöidään. Mitätöinti voi olla pahimmillaan kisaamistyylistä, mutta tyypillisin tapa on yksinkertaisesti jättää puuttumatta raportoituihin epäkohtiin. Odotetaan, että ongelmat unohtuvat.
Viestinnän merkitystä sosiaalityössä ei aina ymmärretä edes alan sisällä.
– Sosiaalialalla (toisin kuin esimerkiksi terveydenhuollossa) kuvitellaan edelleen, että viestintä on markkinointia. ”Asiakkaita riittää ilman markkinointiakin” -ajatteluun täytyy saada asennemuutos.
Tiitinen puhuu hiljaisuudenkulttuurista, joka vallitsee sekä yksilötasolla että organisaatioissa. Hiljaisuudenkulttuuria pidetään yllä siten, ettei työntekijöille anneta aikaa tai työkaluja viestintään. Kehittämistä tarvittaisiin asenteiden lisäksi myös viestintätaidoissa.
Tiitisen aiemmassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertoivat, etteivät potkujen pelossa uskalla kertoa kohtaamistaan epäkohdista työssä. Uudessa sosiaalihuoltolaissa kielletään rankaisemasta epäkohdan esille tuonutta työntekijää. Viimekädessä työntekijää suojaa perustuslain takaama oikeus sananvapauteen.
– Työntekijät eivät aina tunne oikeuksiaan, esimerkiksi oikeuttaan sananvapauteen, ja siksi koulutusta tarvitaan.
Tiitinen opettaa sosiaalityön opiskelijoille mediankäyttöä. Kurssilla opiskelijat tekevät esimerkiksi videoita sosiaalistyöstä. Viestiessä pitää tuntea sekä omat oikeudet että velvollisuudet. Työntekijän on oltava asiallinen ja totuudenmukainen ja tarkka kaikessa, mitä sanoo julkisuudessa.
Tiitinen on ollut perustamassa Sosiaalinen tekijä –blogia, joka toimii matalan kynnyksen kanavana tuoda esiin ongelmia. Blogissa kirjoittavat sekä sosiaalityöntekijät että asiakkaat, tarvittaessa anonyymisti.
Nykyään sosiaalityöntekijät hyödyntävät yhä enemmän suljettuja sosiaalisen median ryhmiä. Havaituista epäkohdista keskustellaan ensin ryhmän sisällä, minkä jälkeen ne tuodaan julkisuuteen, lähetetään tiedote tai kannanotto, kirjoitetaan blogiin tai kirjelmöidään ministeriölle.
– Sosiaalityöntekijöille media on yleensä viimeinen kanava puuttua ja hakea muutosta epäkohtiin. Ongelmat pyritään aina ensin käsittelemään sisäisesti, ja vasta jos mitään ei tapahdu media voi luoda ulkopuolista painetta.
Tiitinen esiintyy luontevasti mediassa ja matkustaa mielellään puhumaan tutkimuksestaan. Maaliskuussa hän esitelmöi Yhdysvalloissa, Kaliforniassa ja Missisippissä.
– Yliopistolla ollaan arkoja ja kummastellaan julkisuudessa näkymistä. Ikään kuin keskusteluun voisi ottaa osaa vasta, kun asiantuntijuus on lunastettu väitöskirjalla ja professuurilla.
Verkkainen asennemuutos on jo nähtävissä, ja tutkimusten popularisointi yleistymään päin.
Tiitinen pitää tärkeänä opetuksen, tutkimuksen ja tiedon avoimuutta, ja suosii esimerkiksi avointa verkko-opetusta.
– Tietoa ei saa säilöä ja pimittää yliopistoihin, se pitää saattaa kaikkien saataville.
Sosiaalialan työntekijöiden olisi erittäin tärkeää ylläpitää omaa ammattitaitoaan myös perehtymällä uuteen tutkimustietoon. He tekevät päätöksiä sekä psykososiaalista terapeuttisluonteista työtä, joilla on suuria vaikutuksia ihmisten elämään, Tiitinen korostaa.
Käytännössä tämä ei toteudu. Tutkimuksessa, jossa kartoitettiin sosiaalialan ammattilaisten arvioita omasta osaamistaan, selvisi, että tutkimustietoa hyödynnetään huolestuttavan vähän: lappilaisista sosionomeista noin 20 % ja sosiaalityöntekijöistä 40% ilmoittaa, ettei heillä ole lainkaan mahdollisuuksia tutustua uuteen tutkimustietoon työaikana.
– Työntekijöillä ei ole aikaa etsiä tutkimustietoa ja perehtyä pitkiin tutkimuksiin. Tämän vuoksi sosiaalialalla tutkimustiedon popularisointi, tiedon markkinointi ja tiedon tuottaminen suomen kielellä on erittäin tärkeää.
Lapin yliopiston sosiaalityön ja kuntoutuksen ainejärjestö Lyhty myönsi Tiitiselle vuoden opettajan kuksan. Edellisen kerran Tiitinen sai ainejärjestöltä vuoden sosiaalityönopettajan tittelin pari vuotta sitten.
Teksti: Nuppu Pelevina
Kuvat: Nuppu Pelevina
”Olen edistänyt tutkimani tiedon hyödyntämistä puhumalla, opettamalla ja kertomalla asioista mediassa.”