Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Tutkijatohtori Marko Jouste näkee tutkiessaan omin silmin tutkimansa kulttuurin elpymisen. Viime vuonna hän sai kärkihankerahoitusta kolttasaamelaisten musiikkiperinteen eli leu´ddien tutkimiseen.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin tutkijatohtorin ja musiikintutkija Marko Jousteen työhuone on tutkijan työhuoneeksi tavanomainen: hyllyt notkuvat kirjoista, jotka peittävät kokonaisen seinän ja valtaavat tilaa työpöydän alla olevasta muuttolaatikosta.
Jousteen tämänhetkinen tutkimuskohde on kuitenkin monella tapaa kaikkea muuta kuin tavanomainen. Viime vuonna 300 000 euroa kärkihankerahoitusta saanut Kolttasaamelainen muistipankki -hanke yhdistää arkistotyön kulttuurin elvyttämiseen yhdessä kolttasaamelaisten sekä paikallisten koulutus- ja kulttuuri-instituutioiden kanssa.
– Kolttasaamelaisiin liittyvää äänitemateriaalia on arkistoitu noin 100 vuotta ja kirjallista materiaalia löytyy 1800-luvun alusta, mutta tallenteet ovat olleet ennen viime vuosien inventointiprojekteja hajallaan eri arkistoissa, Jouste kertoo.
Käytännössä koltansaamen kieltä ja kulttuuria elvytetään kolttasaamelaisessa yhteisössä toimimalla kielipesissä, päiväkodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja esimerkiksi erilaisten kulttuuritapahtumien osana. Samalla Jouste auttaa ryhmänsä kanssa Oulun yliopiston kulttuuriarkistossa säilytettävän suullisen tiedon ja perinteen palauttamisessa kolttasaamelaisille. Keinoina ovat tutkimuksen ohella erilaiset materiaalijulkaisut sekä arkistoaineistojen toimittaminen yhteisöön. Tavoitteena on saada myös arkistoaineistojen kuuntelupiste kolttasaamelaisen yhteisön käyttöön.
Varsinaisesti Marko Jousteen tutkimusprojekti kohdistuu koltansaamen kieleen että kolttasaamelaisten musiikkiperinteeseen – erityisesti kolttasaamelaisen musiikkiperinteen keskiössä olevien henkilölaulujen eli leu´ddien tutkimiseen.
Leu´ddit kertovat tosielämän tapahtumista ja kolttasaamelaisen yhteisön historiasta. Niiden ymmärtämiseksi täytyy olla perillä kulttuurihistoriallista kontekstista ja esimerkiksi sukuihin liittyvästä historiasta. Tutkijan näkökulmasta kulttuuristen merkitysten etsiminen on samanaikaisesti työlästä ja kiinnostavaa.
– Esimerkiksi ihmisten nimiä käytetään hyvin harvoin. Leu´ddeissa ihmisiin viitataan usein mainitsemalla vain isän nimi, esimerkiksi Illepin tyttö tai Vaskon poika. Kosimista ilmaistaan sanomalla vaikkapa, että Vaskon poika lähti käveleskelemään Illepin tytön luokse. Onnistuneet ja epäonnistuneet kosinnat olivat yhtälailla leu´ddien aiheita, mutta vuosikymmenien päästä näissä riittää selvittämistä. Tutkijan näkökulmasta se on koodikieltä, Jouste sanoo.
– Toisaalta leu´ddien sanasto ja kielioppi on täysin erilainen kuin koltansaamen puhutun kielen sanasto, Jouste kertoo.
Koltansaamessa sanat loppuvat konsonantteihin, mutta leu´ddeihin vokaaleja lisätään esimerkiksi sanojen loppuun, jotta niitä on helpompi laulaa.
Marko Jousteen projekti tähtää leu´dd-perinteen osalta myös musiikkitapahtumien järjestämiseen. Kolttamusiikin levyttämisen lisääksi tekeillä on koltansaamenkielinen lastenlaulukirja ja arkistojulkaisuja.
Päivämäärä 6. helmikuuta on saamelaisille tärkeä. Tuona päivänä tasan sata vuotta sitten eli vuonna 1917 Norjan Trondheimissa järjestettiin ensimmäinen yhteispohjoismainen saamelaiskokous. Sen tarkoitus oli ottaa kantaa saamelaisia koskeviin kysymyksiin.
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa saamelaisten asema nousee toisinaan esille mustavalkoisena kyllä vai ei -kysymyksenä kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen numero 169 lopullisesta hyväksymisestä. Ajankohtaisia aiheita on kuitenkin lukuisia, esimerkiksi saamen kielilain muutos ja pohjoismainen saamelaissopimus.
Kolttasaamelaisten perinteinen asuinalue sijaitsi nykyisen Suomen, Norjan ja Venäjän raja-alueella Kuolajoen ja Inarijärven alueilla. Tarton rauha vuonna 1920 ja toisen maailmansodan jälkeiset alueiden luovutukset ovat kuitenkin siirrelleet valtioiden rajoja juuri kolttasaamelaisten alueella, mikä johti sekä Suomessa että nykyisen Venäjän alueella kolttasaamelaisten perinteisten asuinalueiden menetykseen ja evakkoon. Tällä oli luonnollisesti negatiivinen vaikutus kulttuurin ja koltan kielen säilymiseen
Kolttasaamelaisia arvioidaan olevan Suomessa noin 600. Noin 300 puhuu kolttasaamea äidinkielenään. Koltansaamen kieltä ja kulttuuria voi molempia siis pitää haavoittuvina. Jousteen mukaan ne osoittavat kuitenkin ilahduttavasti elpymisen merkkejä nuorissa sukupolvissa.
– Tietysti kun puhutaan näin pienestä joukosta ihmisiä, yhdenkin kulttuuria elvyttävän paikallisen panos voi nousta kielen ja kulttuurin säästämisessä erittäin suureksi.
Teksti ja kuvat: Ville Koivuniemi
”Kun tutkimukseemme liittyy kulttuurin elvytystyö, tutkitulla tiedolla on käytännössä aina heti käyttömahdollisuus. On oikeastaan vaikea löytää aihetta, josta ei olisi suoraa hyötyä kulttuurin elpymiselle. Toisaalta pieni yhteisö luo myös haasteita. Tutkimaamme arkistoaineistoa löytyy varmaankin jokaisesta kolttasaamelaisesta suvusta. Siksi Oulun yliopiston Giellagas-instituutin Saamelaisessa kulttuuriarkistossa noudatetaan tarkasti hyviä arkistokäytäntöjä. Henkilötietosuojan, tekijänoikeuksien ohella aineistojen käyttöön vaikuttaa arkaluontoisten tietojen runsas osuus perinteessä. Tärkeintä on tehdä työtä yhteistyössä kolttasaamelaisen yhteisön kanssa. Näin saamme tuotetuksi sellaista tietoa, jolla on käyttöä ja joka ei loukkaa yhteisön jäseniä.”