Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Ilmakehätutkimuksen tavoitteena on parantaa kykyä ymmärtää nykyistä ilmastoa sekä ennustaa tulevaa. Muun muassa arktisella alueella työskentelevän tutkijan työkalupakkiin kuuluu kivääri sekä ensiaputarvikkeet jääkarhun puremien hoitoon.
Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen apulaisprofessori, akatemiatutkija Mikko Sipilä on keskittynyt tutkimuksessaan etupäässä selvittämään pienten molekyyliryppäiden eli aerosolihiukkasten esiasteiden syntymekanismeja eri ympäristöissä. Aerosolihiukkasilla voi olla merkittäviä epäsuoria vaikutuksia ilmastoon.
—Erityisesti arktiset alueet ovat ilmastonmuutoksen kannalta erittäin herkkiä ja vaarantuneita. Arktisen merijään sulaminen saattaa vaikuttaa uusien hiukkasten luonnollisiin syntyprosesseihin. Toisaalta taas ihmistoiminnan lisääntyminen näillä alueilla lisää päästöjä, mitkä niin ikään modifioivat hiukkasten syntyä, Sipilä selittää.
—Arktisten ja antarktisten alueiden lisäksi tavoitteenani on tutkia hiukkasten syntyprosesseja muun muassa Intian valtamerellä, tropiikissa, vuoristoalueilla ja kehittyvien maiden megakaupungeissa. Lisäksi käynnissä on jatkuvat mittaukset omalla SMEAR II tutkimusasemallamme Juupajoealla sijaitsevassa Hyytiälässä.
Kenttätutkimuksen lisäksi Sipilä on mukana CERN:in CLOUD projektissa, jossa hiukkasten syntyä pyritään kokeellisesti simuloimaan keinotekoisessa, valtavaan teräskammioon luodussa ilmakehässä. Nämä hiukkaset voivat kasvettuaan toimia pilvien tiivistymisytiminä. Siten ne saattavat muokata pilvipeitteen laajuutta, pilvien elinaikaa ja heijastavuutta sekä kykyä absorboida infrapunasäteilyä.
Sipilä on onnistunut saamaan hyvin ulkopuolista rahoitusta. Maaliskuussa hän sai Euroopan tutkimusneuvostolta kaksi miljoonaa euroa pienhiukkastutkimukseen. Tutkimuksessa hän on ollut edelläkävijä ja tulosten julkaiseminen Nature- ja Science-lehdissä ovat vakuuttaneet rahoituksen myöntäjätahot, Akatemian, Euroopan tutkimusneuvoston sekä TEKESin.
—Tutkimusrahoituksen määrästä Suomessa ei ole varaa nipistää enää yhtään. Suomen Akatemia onneksi tukee tutkijoita esimerkiksi EU-rahoituksen saamisessa. Ilman EU:ta ja EU:n rahoitusta tutkimuksen taso Suomessa kokisi mittavia takaiskuja. Yliopistojen ja akatemian budjetit ovat aivan liian pieniä tutkimuksen tason turvaamiseksi, Sipilä painottaa.
—Rahoitusta hakiessa täytyy tähdätä korkealle ja ottaa riskejä, mutta liioitteluun ei pidä sortua. Kannattaa myös miettiä, miten tuloksiasi tullaan hyödyntämään ja miten ne ohjaavat tulevaisuuden tiedettä. On oltava vakuuttava, mutta myös nöyrä tieteen edessä.
Sipilä on ollut mukana perustamassa kolmea spin-off yritystä. Ensimmäinen syntyi, kun teollisuuden edustajat kyselivät yliopistolta erilaisia konsultaatiopalveluita. Toinen syntyi tutkimusryhmän kehittämän mittalaitteen ympärille, jonka teknologia haluttiin saada muidenkin tutkimuslaitosten käyttöön. Koska yliopistolla ei voitu lähteä teolliseen tuotantoon, oli perustettava yritys. Nyt teknologia on käytössä kymmenissä laboratorioissa ympäri maailmaa.
—Kolmas yritys taas syntyi, kun hieman vahingossa kehitimme äärimmäisen herkän laitteen muun muassa räjähdysaineiden havaitsemiseen. Laitteelle on kysyntää vaikkapa ilmailuturvallisuudessa, ja tässä jatkuvasti räjähtelevässä maailmassa koin tärkeäksi auttaa teknologian siirtymistä turvallisuustoimialalle. Toki kaupallistaminen avaa mahdollisuuksia ansaita hieman ekstraa, mutta itselleni raha ei koskaan ole ollut tärkein kannustin.
Globaali ilmastotutkimus ei ole pelkkää toimistotyötä. Sitä varten on pakattava tavarat ja matkustettava paikan päälle. Tällä hetkellä Sipilä on käymässä kotona, mutta palaa pian takaisin Huippuvuorille Ny Ålesundin tutkimuskylään viemään loppuun puolen vuoden mittauskampanjan. Ilmasto Ny Ålesundissa on arktinen, mutta Golfvirta pitää pakkasen siedettävänä. Maaliskuussa pakkasta oli parikymmentä astetta, tosin tuuli teki kelistä välillä todella hyytävän.
—Mittaamme siellä siis klustereiden ja hiukkasten syntyprosesseja ja joku ryhmäni jäsenistä on jatkuvasti paikalla. Laitteillamme havaitsemme ilmakehän molekyylit sekä pienet klusterit. Voimme myös selvittää klustereiden kemiallisen koostumuksen ja sitä kautta niiden syntymekanismit. Tavoitteena on aloittaa myös jatkuvatoimiset pitkäaikaiset mittaukset lähitulevaisuudessa.
Mittausasema sijaitsee pari kilometriä kylän ulkopuolella ja työmaalle kulkiessa sekä kaikissa vapaa-ajan aktiviteeteissa jääkarhuvaara on otettava vakavasti.
—Työkalupakkiimme kuuluukin aina kivääri, kiristysside ja hemostaattijauhepakkaus vuotavien purema- tai ampumahaavojen hoitoon. Sumussa tai lumipyryssä voi etenkin yksin kulkeminen olla hieman epämiellyttävää, mutta siihen tottuu äkkiä. Puhelinyhteyksiä ei ole, mutta netti toimii, toisin kuin muualla yhtä korkeilla leveysasteilla. Muuten olosuhteet kylässä ovat mitä mainioimmat kuntosalia ja saunaa myöten, Sipilä toteaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Milla Talassalo
”Ilmakehätutkimustemme tavoitteena on parantaa kykyä ymmärtää nykyistä ilmastoa sekä ennustaa tulevaa. Tähän tarvitaan ilmastomalleja. Pyrin tarjoamaan tuloksiamme jo ennen julkaisua suoraan ilmastomallintajille oman osastomme sisällä sekä muualle maailmalle. Näitä malleja käytetään pohjana IPCC:n raporteille, jotka ohjaavat ilmastopolitiikkaa. Uskon, että tutkimustuloksemme ovat osaltaan melko voimakkaastikin uudelleenohjanneet tiedettä globaalisti.”