Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Jos toimittaja haluaa tehdä juttua suomalaisten seksielämästä, hän soittaa Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulalle. Hän on tutkinut seksikäyttäytymistä, erotiikkaa ja parisuhteita noin 30 vuoden ajan. Kontula kokee tiedonjakamisen tutkijan velvollisuudeksi.
”Väestöliiton suurtutkimus: Suomi villiintyi rohkeasta seksistä”, kirkui kissankokoisin kirjaimin iltapäivälehden lööpissä 7. kesäkuuta. Vain päivä sen jälkeen, kun kävin jututtamassa tutkimuksen tekijää Osmo Kontulaa.
Olen pitkän urani aikana käynyt haastattelemassa monia tutkijoita, joiden tutkimuskohteet ovat pinnalla ja suurta yleisöä kiinnostavia, mutta harvoin aiheita voi pitää yhtä mediaseksikkäinä – sanan varsinaisessa merkityksessä – kuin Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulalla. Hän puhuu suomalaisten seksikäyttäytymisestä samantapaisella asiantuntijaäänellä kuin joku muu vaikkapa populismista tai sinilevätilanteesta.
Kontula haki 1990-luvun alussa yhdessä professori Elina Haavio-Mannilan kanssa Suomen Akatemian rahoitusta suomalaisten seksielämää koskevaan tutkimushankkeeseen ja aineiston keräämiseen. Rahoitus saatiin ja siitä käynnistyi suomalaisten seksitapoja koskeva FINSEX-tutkimus, joka jatkuu yhä. Kontula kirjoittaa joka toinen kuukausi sen tuloksista Väestöliiton verkkosivujen Tietovuodot-sarjaan, jonka uusimpaan tekstiin perustui myös edellä mainittu iltapäivälehden lööppiin päässyt uutinen. Suomalaisten seksitavat ovat monipuolistuneet, mutta ”villiintyminen” on ehkä vähän liikaa sanottu.
Medioille Kontula laskeskelee antavansa noin sata haastattelua vuodessa. Toimittajat voivat soitella lomalla ja illallakin. Hän on tottunut siihen, että yhteydenottoja tulee etenkin alkukesästä ja juhannusta edeltävällä viikolla. 50tieteentekijää -sarjan juttu on siis ajanhermolla.
– Median yhteydenotot ovat ihan jees. On tutkijan tehtävä ja velvollisuus vastata niihin. Tieto täytyy laittaa kiertoon. Ja jostain syystä tutkimusaiheeni kiinnostaa.
Mediayhteistyöhön Kontulaa motivoi tutkitun tiedon puolesta puhuminen sekä väärien tietojen leviämisen estäminen.
– Jos toimittaja soittaa ja kysyy kommenttia johonkin ulkomaalaisten seksikäyttäytymistä koskevaan uutiseen tai tiedotteeseen, pyydän tekstin ensin nähtäväkseni ja vastaan vasta sitten.
Kontula haluaa myös säilyttää asiantuntija-asemansa ja kaihtaa ajautumista julkkisrooliin. Häntä on pyydetty mukaan viihteellisiin tv-sarjoihin, mutta ei ole niihin lähtenyt.
Osmo Kontula on paistatellut myös kansainvälisen median huomiossa. Vuonna 1989 sosiaali- ja terveysministeriön alaisen terveyskasvatuksen neuvottelukunnan edustajana hän ehdotti suomalaisille seksilomia. ”Suomen valtio ehdottaa seksilomia” -otsikoita näkyi isolla fontilla sekä kotimaisissa että ulkomaisissa lehdissä.
Silti suurin Kontulaa kohdannut mediakohu ei liity seksiasioihin. 1990-luvun alussa hän teki paljon yhteistyötä STM:n kanssa tutkien mm. laman terveysvaikutuksia. Tutkimusjulkistus, jonka mukaan noin satatuhatta suomalaista oli nähnyt nälkää, päätyi uutisena myös ulkomaisille tv-kanaville. Kontula istui Säätytalolla sosiaali- ja terveysministerin vieressä selvittämässä tilannetta kansainvälisille toimittajille. Mediahuomio myös kesti harvinaisen pitkään – kaikkiaan parin viikon ajan.
Osmo Kontula valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1984 ja toimi aluksi Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa huumetutkijana. Huumetutkimus jatkui sen jälkeen Helsingin yliopistossa 15 vuoden ajan. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella hän aloitti vuonna 1998.
– Väestöliitossa pääsin irti huumeista, hän naurahtaa.
Kontulan väitöskirja (1991) käsitteli nuorten seksuaalisuutta. Väestöliitossa Kontula on erotiikka-asioiden lisäksi tutkinut ja tutkii yksineläjiä, parisuhteita, onnellisuutta, rakkautta sekä avo- ja avioerojen syitä. Nämä teemat kietoutuvat tavalla tai toisella yhteen.
Nyt on taas lomakausi alkamassa. Parisuhteessa lomilta halutaan yhteistä laatuaikaa, johon ei arjessa ehditä panostaa. Ilmeisesti yhdessäoloon kohdistuneet ennakko-odotukset tuottavat aika monille pettymyksiä, koska erotilastoissa näkyy piikit kesän ja joulun jälkeen.
– Varsinaisten eropapereiden jättämistä ennen parit ovat usein miettineet yhteisestä pesästä lähtemistä jo 1-2 vuoden ajan. Yhteisiin lomiin ladatut liiankin suuret odotukset voivat olla se viimeinen niitti.
– Etenkin naiset arvostavat yhteistä aikaa parin kanssa. Sillä on suuri vaikutus onnellisuuteen.
Tutkimusalaan liittyvät asiat eivät juuri näy Osmo Kontulan työhuoneessa. Seinällä kansainvälisten järjestöjen kunniakirjojen yläpuolella on mustavalkoinen, tyylikäs eroottinen piirroskuva. Pöydällä on tuorein ilmestynyt kirja Mielen seksuaalisuus. Valmisteilla on kirja rakkaudesta.
Kontula on toiminut monien kansainvälisten seksologiaa ja seksuaaliterveyttä käsittelevien järjestöjen hallituksissa tai puheenjohtajana.
20 vuoden ajan (1987-2007) hän oli myös Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistyksen Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistyksen SATYn hallituksessa. Järjestötehtävät ja tutkimus ovat siis verissä.
– Tutkiminen on ollut elämäntapa. Tavalla tai toisella teen sitä varmaan hautaan asti.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Milla Talassalo
”Tutkimani tiedon hyödyntämistä on edistänyt ja helpottanut se, että olen keskittynyt ihmisläheisiin aiheisiin. Kun olen tiedottanut kirjojeni ja tutkimusraporttieni julkaisemisesta, on media kiitettävästi edistänyt tutkimani tiedon välittymistä ihmisille, joilla on ollut mielenkiintoa niitä kohtaan. Olen lisännyt tiedon avoimuutta julkistamalla tuloksiani suoraan netissä. Olen välittänyt tutkimustietoja käyttöön myös kouluissa, kuten oppikirjoissa ja oppaana opettajille, valistuslehtenä koululaisille ja nettipelinä oppilaille. Ministeriöille olen kirjoittanut niiden toivomia raportteja.”