Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Apulaisprofessori Pia Polsa Hankenilta on tutkinut köyhyyttä ja kehittyvien maiden terveydenhuoltojärjestelmien palvelunlaatua Intiassa ja Kiinassa. Polsa vetää pakolaisille ja maahanmuuttajille suunnattua Doing Business in Finland -kurssia.
Tutkija Pia Polsan tutkimuksen keskiössä on vastuullisuus, palveluiden laatu ja köyhyyden poistaminen kehitysmaissa.
– Tutkimuksessani on alusta alkaen ollut kauppatieteellisen rinnalla vahvasti yhteiskunnallinen ote.
– Kiina valikoitui tutkimuskohteeksi 1990-luvulla, tutkin väitöskirjassani Kiinan jakelukanavia ja pienyrittäjien roolia yhteiskuntatieteellisten valtateorioiden avulla.
Kiina on avautunut ja länsimaistunut valtavasti muutamassa vuosikymmenessä.
– Vielä 1990-luvulla kukaan yksityinen ihminen ei saanut omistaa autoa. Nykyisin kiinassa myydään varmasti eniten maailmassa luxus-brandejä ja huippuautoja.
Kiinan taloudellinen menestys näkyy myös yliopistoissa. Polsa on ollut 2000-luvulla vierailevana tutkijana Kiinassa useita kertoja, mm. Fudanin yliopistossa Shanghaissa, joissa puitteet olivat erinomaiset ja rahoitusta tutkimukseen tuntui riittävän. Kansainvälisissä vertailuissa useampi kiinalainen yliopisto on listattu sadan parhaan joukkoon maailmassa.
– Kiinassa tutkija ei itse valitse sijoittumistaan. Valtio katsoo, missä huipputietoa ja taitoa tarvitaan.
– Valtio on ainakin aiemmin myös valinnut merkittäväksi katsottavat tutkimusaiheet. Näinhän se toki menee jossain määrin meilläkin, Polsa naurahtaa.
Kiinassa valtio yrittää myös oppia tutkijoilta, ja sikäli tutkimustuloksia hyödynnetään tehokkaasti.
Länteen suhtaudutaan ihaillen hyvässä ja pahassa.
– Tuntuu, ettei vanhasta kiinalaisesta kulttuurista ei ole juuri mitään merkkejä jäljellä, varsinkaan suurkaupungeissa, kuten Shanghaissa. Ostamisvimma näkyy samalla tavalla kuin meillä. Poikkeuksena on, että siellä asutaan edelleen useamman sukupolven kesken yhteisasunnoissa tai sinkut kimppakämpissä. Mukavaa on myös nähdä, että design-, taide ja muoti ammentavat jo nyt vanhasta kulttuurista moderneja tuotteita.
Polsa on tehnyt pitkäjänteistä tutkimusta köyhyyden parissa. Hän tutkii, millä tavalla liiketaloudelliset mallit voisivat auttaa köyhiä ja miten markkinoinnin keinoin voidaan viedä hyviä yhteiskunnallisia ideoita eteenpäin.
– Köyhyyttä ei kitketä niin, että länsimaalaiset myyvät omia tuotteitaan kehitysmaiden köyhille, Polsa korostaa.
– Sen sijaan meidän tulisi ostaa sieltä paikallisten valmistamia tuotteita, esimerkiksi käsitöitä, ja myydä niitä täällä. Tämä hyödyttäisi paikallisia tuottajia.
Polsa päätyi tutkimaan Intiaa törmättyään suomalaiseen yrittäjään, joka myy intialaisten köyhien käsityöläisten tekemiä koreja ja mattoja. Polsalla oli ollut samansuuntainen idea matkustellessaan Kiinan maaseudulla ja nähdessään paikallisia tuotteita, joilla hän ajatteli voivan olevan kysyntää Suomessa.
– Kiinalaiset eivät ole kiinnostuneet maalaisten tekemistä tavaroista, mutta huomasin, että köyhillä käsityöntekijöillä on osaamista, jota pitäisi edistää, ja tuotteilla markkinapotentiaalia Suomessa.
– Ajattelin ensin, että ei tästä tule mitään, tämähän on bisnesidea ja minä olen tutkija.
Tutkijakaveri Ghanasta kuitenkin innostui ideasta ja nyt yksi kriittinen artikkeli aiheesta on julkaistu. Polsa pitää tärkeänä oman tutkimuksen käytännönläheisyyttä.
– Tutkimusstrategiani onkin ehkä se, että löydän käytännönläheisen ongelman, jota alan tutkia ja mietin, mitä teorioita ongelmaan voisi soveltaa tai miten käytännönläheisen ongelman kautta voidaan viedä teoreettista tutkimusta eteenpäin. Tämä tie on haasteellinen, mutta silloin tiedän, että tutkimuksella on jotain käytännön relevanssia.
Ainakin kauppatieteissä näkyy Polsan mukaan turha käytännön ja teorian vastakkainasettelu.
– Todella hyvä tutkimus on aina käytännönläheistä, mutta tutkija pystyy tekemään siitä myös teorioita. Yhteys teoreettisten mallien ulkopuoliseen todellisuuteen tekee tutkimuksesta haastavaa, mutta myös mielenkiintoisempaa.
Polsa on tehnyt lähes kymmenen vuotta yhteistyötä suomalaisen TIKAU yrityksen kanssa, joka tuo Intiasta paikallisten maaseudun köyhempien ihmisten tekemiä käsitöitä. Hän on toiminut etenkin yrityksen ympärille perustetussa hyväntekeväisyysorganisaatiossa.
– TIKAU-projekti on ollut haasteellinen, mutta myös palkitseva. Kymmen vuoden jälkeen intialaisessa kylässä näkyy olojen paraneminen.
– TIKAUn tuotteilla ei tietenkään kilpailla massatuotteiden kanssa, mutta tämä ei ole tarkoituskaan.
Polsa veti viime keväänä Hankenilla ensin pakolaisille ja sittemmin myös muille maahanmuuttajille suunnattua Finnish Business Culture -kurssia jo toista kertaa. Hankenilla järjestetään myös muita vastaavia kokonaisuuksia. Ulkomaalaisille suunnatuille kursseille on kysyntää.
– Jos jokainen suomalainen yliopisto tekisi saman satsauksen vuosittain, sillä olisi jo merkitystä. Kursseista on hyötyä myös pidempään Suomessa asuneille.
Kurssilla käydään läpi Suomen historiaa ja työelämän käytäntöjä. Polsa kertoo kurssilaisille, että sata vuotta sitten meilläkin käytiin sisällissotaa ja oltiin naapuri naapuria vastaan.
Kiinakokemuksen pohjalta Polsa on laittanut kurssilaiset pohtimaan oman maansa kulttuuriin tai ruokaperinteisiin liittyviä mahdollisuuksia ja potentiaalia, jota ei täällä osata hyödyntää, kuten syyrialainen kahvi tai intialainen gluteeniton ja vegaaninen ruoka. Lisäksi mietitään ideoita, mitä Suomesta voisi viedä palatessaan omaan maahansa.
Kurssilaisten taustat vaihtelevat. Suurella osalla on korkeakoulututkinto, mutta on ollut myös 11 vuotta Jemenin pakolaisleirillä asunut somalialainen poika, joka pärjäsi todella hyvin, ja integroituu tänne varmasti, Polsa kertoo.
– Näen erilaisten ihmisten kohtaamisen mahdollisuutena Suomelle, ei heikkoutena. Jos olemme erimieltä, mutta kunnioitamme toistamme, voimme löytää kolmannen tien.
Kiinassa Polsa perheinen kiinnitti huomioita sikäläiseen työ- ja opiskelukulttuuriin.
– En usko, että on hyvä tehdä niin paljon töitä, kuin korealaiset ja hongkongilaiset, mutta ehkä joku keskitie voisi löytyä. Ehkä meidän pitäisi tehdä vähän enemmän töitä ja heidän vähän vähemmän.
Kiinassa Polsa huomasi myös, että paikallisessa kansainvälisessä koulussa lapset eivät kiinnittäneet huomiota koulukavereiden kansallisuuksiin.
– Tätä toivon, että pakolaiset ja maahanmuuttajat toisivat tänne meille. Ettei ihmisen taustalla olisi niin ratkaisevaa merkitystä.
Teksti: Nuppu Pelevina
Kuvat: Milla Talassalo
”Köyhyystutkimuksen kohdalla tekemällä töitä Tikau Share hyväntekeväisyysorganisaatiolle. Teen hakemuksia ministeriölle, jotta saadaan rahoitusta kyläläisten liiketalouskoulutukseen. Yhdistyksen kokouksessa saatan heittää idean juuri lukemastani akateemisesta artikkelista. Lisäksi koulutan sosiaali– ja terveysministeriön eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävässä kärkihankkeessa, miten projekteille saadaan vaikuttavuutta. Ohjaan lisäksi graduja, joita tehdään yhteistyössä järjestöjen kanssa.”