Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Rauni Partanen toimii palvelukoordinaattorina Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisella asemalla. Työn ohella Partanen hyödyntää mittavaa tunturikasvillisuuden tuntemustaan esittelemällä paikallista luontoa kansainvälisille tutkijoille ja turisteille.
Rauni Partasen työpaikan taustalla kohoaa jyhkeä Saana-tunturi. Haastattelupäivänä Partanen ei ollut kovan lumisateen takia päästä kotoaan asemalle.
Suomen luoteisimmassa nurkassa, subalpiinisessa tunturikoivuvyöhykkeessä sijaitseva Kilpisjärven biologinen asema on Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan alainen yksikkö.
Poikkitieteellinen ja monialainen asema on tunnettu kansainvälisesti arvostetuista pitkäaikaisista seurantatutkimuksista. Asemalla on tehty piennisäkäs- ja lintututkimuksia ja sekä maaperä- kasvi-, ja vesistötutkimuksia. Vuodesta 1984 alkaen aseman toiminta on ollut ympärivuotista.
Partanen kävi asemalla ensimmäistä kertaa vuonna 1981. Ensin opiskelijana, sitten tutkimusapulaisena, kesätöissä ja amanuenssina. Yliopiston uuden palveluorganisaation myötä nimike muuttui palvelukoordinaattoriksi ja mukaan tuli uusia hallinnollisia tehtäviä. Hallinnon lisäksi Partanen vastaa edelleen pitkäaikaisesta kasvitieteellisestä tutkimuksesta myös kentällä. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa.
– Pitää oppia koko ajan uutta, olla oma-aloitteinen, pystyttävä priorisoimaan asioita ja pitämään ohjat käsissä. Toisaalta digiaika on tuonut oman yliopiston lähemmäksi. Koulutukseenkin voin osallistua videoyhteyksin.
Asema palvelee sekä oman että muiden kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen tukijoita ja opiskelijoita. Tutkijat tai tutkimusryhmät tulevat omista yliopistoistaan tekemään oman alansa tutkimustyötä erityisesti kesäkautena.
Tänä keväänä tutkijoita tulee esimerkiksi Euroopan Unionin INTERACT – International Network for Terrestrial Research and Monitoring in the Arctic -verkoston rahoituksella. Verkosto tuo yhteen arktisten alueiden tutkimusta ja seurantaa. Mukana on 77 kenttäasemaa pääosin arktisilla alueilla ja Pohjois-Euroopassa.
– Kansainvälinen akateeminen työyhteisö tuo värikkyyttä työhön. Viime vuosina asemaamme on tarjonnut kodikkaan ja rauhallisen tukikohdan myös biotaiteilijoille.
Biotaide on taiteen ja luonnontieteen välimaastossa tapahtuvaa luovaa toimintaa, jossa materiaalina käytetään orgaanista ainesta. Biotaiteessa sovelletaan esimerkiksi lääketieteen ja bioteknologian menetelmiä.
Tunturien ympäröimä alppikylä on suomalaisittain poikkeuksellinen työympäristö.
– Ainutlaatuinen kesän ja sydäntalven valoilmasto tekee elämän täällä nautittavaksi ja mielenkiintoiseksi. Yötöntä yötä kestää pari kuukautta toukokuun lopulta alkaen. Yöt ovat valoisia ja upeita. Kaikki tuntuvat elävän tuolloin täysillä.
Hektisen kesäsesongin vastapainoksi marraskuun lopulta alkaa kaamos, jonka aikana aurinkoa ei juuri näy. Talvella on hyvin aikaa työstää tutkimustuloksista artikkeleita.
Asemalla työskentelee vakituisesti seitsemän henkilöä. Työskentely pienessä työyhteisössä sadan asukkaan kylässä on toisinaan haastavaa. Lähimmät kunnalliset palvelut ovat yli 170 kilomerin päässä, eikä julkisia yhteyksiä ole.
Kylän väestöpohja on pysynyt samana, mutta rakennuskanta on kasvanut huikeasti 1990-luvun lopulta alkaen. Elämä Kilpisjärvellä on Partasen mukaan muuttunut rauhallisesta ja verkkaisesta kovemmaksi. 1980-luvulla valtion laitokset kuten rajavartiosto, tulli, Metla ja TVH olivat tärkeimmät työllistäjät. Näistä vain tulli ja tutkimusasema ovat jäljellä ympärivuotisina.
– Nyt jokainen intressiryhmä haluaa osansa tästä kansallisesti arvokkaasta ja Suomen jyhkeimmästä tunturimaisemasta.
Tutkimus- ja luonnosta saatu faktatieto törmäävät Kilpisjärvellä usein paikallisten yrittäjien ja toimijoiden näkemysten kanssa, mistä syntyy jännitettä aseman ja kylän välille.
– Some-aika on muuttanut keskustelukulttuurin pinnalliseksi, usein mutu-tietoon perustuvaksi. Tutkitun tiedon merkitys tulee koko ajan yhä tärkeämmäksi. Sitä tulisi saattaa enemmän kansalaisten tietoon ja erityisesti politikkojen päätösten perustaksi.
Partasen työstä amanuenssina on kerrottu Acatiimissa 2/2000.
Teksti: Nuppu Pelevina
Kuvat: Oula Kalttopää (ulkokuva) ja Timo Paakkari (lähikuva)
”Joudun usein vastaamaan luontokeskuksen ja turistien esittämiin tunturiluontoon liittyviin kysymyksiin. Siellä tunturikasvit ja –kasvillisuus on vahvinta osaamia-aluettani. Olen antanut lehti- ja radiohaastatteluja erityisesti tunturimittareihin ja tunturisopuleihin liittyen ja tehnyt lehtikirjoituksia tunturikasveista. Olin vastuullisena vetäjänä Kilpisjärven kyläympäristöhankkeessa, jossa yhtenä osana tehtiin Kilpisjärven keskustaan malliksi maisemoinnista kasvipolku täällä menestyvistä perennoista ja paikallisista kasveista. Lisäksi pidän vuosittain paikallisissa matkailuyrityksissä luontoiltoja, joissa hyödynnän tutkimuksissa saamaani tietoa. Tulevana kesänä järjestän yksityishenkilönä Suomi Finland 100 -tapahtumana Saanan 100 kasvia, jossa merkitsen nimikyltein Saanalle menevän polun varteen 100 luonnonvaraista putkilokasvia. Siinä hyödynnän sitä tunturikasvillisuuteen liittyvää erityisosaamista, mitä olen vuosikymmenten varrella täällä työskennellessäni oppinut.”