Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Uskonnoilla on merkittävä rooli meidän aikanamme. Suomessa kirkosta eroaminen on lisääntynyt, mutta tilastot eivät kerro koko totuutta: monilla ihmisillä on kaipuu kokemuksiin, joita voidaan tarkastella uskontotieteen näkökulmasta. Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Terhi Utriainen on tutkinut muun muassa kuolemaan liittyviä rituaaleja sekä enkeliuskovaisia.
—Minua kiinnostavat monet uskonnollisen ja maallisen kulttuurin kosketuskohdat ja rajapinnat. Henkisyyden ilmiö on yksi tällainen. Sekin on kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää, että monet eivät halua kutsua henkisyyttä uskonnoksi. Lähestyn henkisyyttä paljolti oman aikamme kansanomaisena ja käytännöllisenä uskontona, jonka avulla pidetään huolta monista arkielämän tärkeistä asioista, kuten ihmissuhteista, hyvinvoinnista ja elämän mielekkyydestä, Terhi Utriainen selittää.
Esimerkiksi pääsiäiseen liittyvät menot ovat uskonnollista tapakulttuuria, jolla on ollut sekä elämää suojaava, että viihdyttävä merkitys. Kyse on myös kevääseen liittyvästä rituaaliperinteestä. Karjalassa harjoitettu virpomistapa on sotien jälkeen levinnyt muuallekin Suomeen ja monen muun perinteen tavoin se elää nykyään erityisesti lastenkulttuurissa.
Uskonnoilla on yhtymäkohtia moneen asiaan, kuten politiikkaan, tieteeseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Uskontotiede on erityisen tärkeää tämän päivän maailmassa, jossa globalisoituminen ja kulttuurien kohtaaminen poikivat jatkuvasti uskontoa sivuavia kysymyksiä.
—Uskontoon kytkeytyvät ilmiöt ovat hyvin harvoin vain kansallisia. Tästä syystä niiden tutkimuksenkin on astuttava ulos kansallisesta lokerosta. Suomalaisten uskontotieteilijöiden on jatkuvasti seurattava mitä tutkijat muualla maailmassa käsittelevät ja osallistuttava vuoropuheluun eri tavoin.
Utriainen on julkaissut tiheään tahtiin kansainvälisiä tutkimuksia ja häntä käytetään asiantuntijana myös ulkomaisissa yliopistoissa.
—Kirjoitan pääasiassa englanniksi ja käyn konferenssien sekä kokousten lisäksi välillä myös opettamassa ulkomailla. Viime viikolla olin Edinburghin yliopistossa Erasmus-opettajavaihdossa ja opetin monesta maasta kotoisin olevia opiskelijoita henkisyydestä ja sukupuolesta, etnografian haasteista sekä rituaalitutkimuksesta.
Opiskelijoille on tärkeää saada jo opiskeluvaiheessa tuntumaa kansainvälisyyteen ja kontaktien luomiseen. Kesällä 2016 Helsingin yliopiston uskontotieteen oppiaine järjesti kansainvälisen konferenssin, johon tuli 500 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Konferenssissa työskenteli vapaaehtoisina avustajina suuri määrä opiskelijoita, mikä antoi heillekin mahdollisuuden kuulla eri maiden tutkijoita.
Monet kollegat kiittelevät erityisesti Utriaisen kykyä välittää omaa osaamistaan. Hänen sanotaan olevan innostava ja sytyttävä opettaja, joka kannustaa puhumaan alaan liittyvistä asioista avoimesti, kunnioittavasti ja tasapuolisesti.
—Toivon, että opiskelijat saavat kursseiltani uusia näkökulmia ja aineksia itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun sekä tieteellisen mielikuvituksen käyttöön. Toivon myös, että kurssit synnyttäisivät heissä halun oppia lisää, Utriainen painottaa.
—Näen opettamisen pitkälti keskusteluna tärkeistä ja kiinnostavista asioista. Opettaja on seniorin roolissa, mutta kaikki voivat oppia toisiltaan. Välitän toki tietoa, mutta yhtä lailla kyse on siitä, että yritän houkutella opiskelijoita löytämään kiinnostavia kysymyksiä ja näkökulmia eteenpäin kehiteltäviksi ja testattaviksi. Tämä on olennaisen tärkeää sellaisella tieteenalalla kuin uskontotiede, jossa on harvoin selkeitä vastauksia, mutta sen sijaan lukuisia kiehtovia pähkinöitä.
Opettajan on tietysti hieman vaikea arvioida, miksi oppilaat innostuvat. Voi olla, että oma esimerkki vaikuttaa, Utriainen nimittäin ei jää itsekään kylmäksi, vaan menee mukaan tilanteisiin.
—Olen hyvä innostumaan sekä omista että toisten, myös opiskelijoiden, ideoista. Lisäksi haastan itseni ja opiskelijat kääntelemään asioita eri asentoihin, vähän kuin Rubikin kuutiota. Tärkein opetusmetodini on kannustava ja kriittinen keskustelu, hän pohtii.
Tällä hetkellä työn alla on enkeliuskon etnografista tutkimusta käsittelevän kirjan valmistaminen painokuntoon. Kirjan pitäisi ilmestyä Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamana ensi syksynä.
Suurelle yleisölle tutkijalla on tietynlainen velvollisuus kertoa omasta alastaan esimerkiksi antamalla haastatteluja medioihin.
—Parhaimmillaan tieteen popularisointi tarkoittaa sitä, että yrittää kirjoittaa asioista mahdollisimman selvästi. Sen sijaan kovin markkinahenkisestä popularisoinnista en ole kiinnostunut eikä sitä minusta tulisi odottaakaan tutkijoilta, elleivät he koe sitä omakseen.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Milla Talassalo
”Olen edistänyt tutkimani tiedon hyödyntämistä ennen muuta siten, että olen mahdollisuuksien mukaan valmis menemään keskustelemaan siitä eri tahojen kanssa, joita se kiinnostaa. Yritän olla noissa keskusteluissa selkeä, monipuolinen ja perusteleva. Keskustelu on minusta todella tärkeää.”