Tieteentekijöiden liitto on puolustanut tutkitun tiedon tuottajia, tieteentekijöitä 50 vuoden ajan. Merkkipaalun kunniaksi esittelemme vuoden aikana 50 tieteentekijää ja heidän näkemyksiään siitä, miksi tutkitun tiedon puolesta tulee toimia juuri tässä ajassa.
Kannamme huolta ja vastuuta tieteen ja tutkitun tiedon asemasta yhteiskunnassa. Tämä on tärkeää juuri nyt. Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen yltäminen päätöksenteon perusteeksi meitä kaikkia koskettavissa asioissa saisi toteutua nykyistä paremmin.
Esittelyssä tieteentekijä
Kulttuuri ja identiteetti sekä niihin liittyvä poliittinen retoriikka ovat Euroopassa hyvin ajankohtaisia aiheita, ja vuonna 2018 Euroopan unionissa vietetäänkin kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. Parhaimmillaan kulttuuriperinnön tutkimus voi lisätä kulttuuriperintöön liittyvien valintojen ja politiikan läpinäkyvyyttä ja tukea erilaisten ihmisten dialogia menneisyyteen liittyvistä tulkinnoista.
Akatemiatutkija Tuuli Lähdesmäki on aina ollut kiinnostunut erilaisista merkityksistä ja tulkinnoista taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa. Hänen tutkimuskohteenaan ovat usein olleet erilaiset näkemyserot ja kiistat.
-Työni on hyvin monitieteistä ja sitä voisi parhaiten kuvata monialaiseksi kriittiseksi kulttuuritutkimukseksi. Jyväskylän yliopiston taidehistorian dosentuurini kohdistuu erityisesti taiteen ja kulttuurin merkityspolitiikkaan, Lähdesmäki kuvaa.
Lähdesmäelle myönnettiin vuonna 2017 Suomalaisen Tiedeakatemian humanistipalkinto osoituksena kansainvälisestä menestymisestä humanistisen alan tutkimuksessa. Henkilökohtaisesti Lähdesmäki ei ole huolissaan humanististen alojen tulevaisuudesta.
-En ainakaan itse ole kokenut minkäänlaista ahdinkoa, mutta resurssipulakysymykset puhututtavat varmasti alalla kuin alalla. Jos katsotaan tutkimusaiheita, joita Euroopan Unioni on viime vuosina rahoittanut, niin mielestäni yhä enemmän painottuvat sellaiset aiheet, joihin juuri humanisteilla on annettavaa.
Tutkimusaiheiden, kuten identiteetin ja kulttuurin, kulttuurien välisen dialogin sekä kulttuuriperinnön ajankohtaisuus tuo toisaalta myös omat haasteensa tutkimustyöhön.
-Tutkimuskohteena on nykyhetki ja tulevaisuus, ylipäätään asiat, jotka kehittyvät jatkuvasti. EU:n politiikan tasollakin aiheet on nostettu ajankohtaisina esiin, sillä tuleva vuosi on nimetty kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi, Lähdesmäki tietää.
Lähdesmäki näkee eurooppalaisen identiteetin ja kulttuurin vahvasti politiikkaan linkittyneinä käsitteinä, sillä niin kansallisissa keskusteluissa kuin unionin poliittisessa retoriikassa vedotaan usein juuri kyseisiin aiheisiin.
-Koen todella kiehtovaksi tarkastella, minkälaisia merkityksiä nämä käsitteet poliittisissa keskusteluissa saavat. Identiteetin ja kulttuurin hahmottaminen riippuu aina näkökulmasta sekä kokijasta ja tulkitsijasta. Koen näiden erilaisten näkökulmien, niiden kirjon sekä niiden välisten ristiriitojen tarkastelun äärimmäisen mielenkiintoiseksi.
Lähdesmäki tutkii tällä hetkellä niin akatemiatutkijahankkeensa kuin ERC-rahoituksen saaneen EUROHERIT-hankkeensa tiimoilta juuri Euroopan Unionin kulttuuriperintöhankkeita sekä niihin liittyvää politiikkaa. Empiirisenä tutkimuskohteena on unionin kulttuuriperintöhankkeiden lippulaivaksi tähtäävä Euroopan kulttuuriperintötunnus, jossa Euroopan komissio myöntää tunnuksia hakemusten perusteella kriteerit täyttäville kohteille.
-EUROHERIT hanke on edennyt kenttätutkimusvaiheeseen, jossa toteutamme viiden henkilön tutkijatiimimme voimin laajan haastattelu- ja havainnointitutkimuksen kulttuuriperintökohteissa kymmenessä eri Euroopan maassa.
Suomi on yksi neljästä EU-maasta, joka ei ole toistaiseksi mukana hankkeessa. Osallistuminen voisi kuitenkin antaa monenlaisia mahdollisuuksia yhteistyöhön kulttuuriperinnön alueella Euroopassa sekä helpottaa valittujen kohteiden tunnetuksi tekemistä.
-Museovirastossa on oltu kiinnostuneita hankkeesta. Mahdollisiin uusiin hankkeisiin lähdetään kuitenkin ymmärrettävästi mukaan vain suunnitellusti. On toki paikallaan pohtia sitä, mitä mukanaolo käytännössä tarkoittaisi. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksei Suomenkin kannattaisi olla tässä mukana, etenkin kun hanke tästä vielä kehittyy ja saa jatkossa mahdollisesti lisää tunnettuutta.
Viime vuosina kulttuuriperinnön tutkimus on Lähdesmäen mukaan kehittynyt monitieteisempään suuntaan. Ala pyrkii reagoimaan ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurien muutoksiin sekä parhaimmillaan myös tuottamaan näitä muutoksia, kuten lisäämään yhteiskunnan vuorovaikutteisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoisuutta.
-Mahdolliset haasteet eivät liity vain politiikan, vaan myös tutkimuksen arvokeskusteluihin. Myös meidän tutkijoiden on pohdittava tarkoin tutkimusetiikkaa, eli esimerkiksi sitä, millaisen position tutkimuksessamme otamme suhteessa erilaisiin arvoihin sekä kuinka kommunikoimme niistä, Lähdesmäki arvioi.
Omalla tutkijanurallaan Lähdesmäki on tietoisesti pyrkinyt tekemään valintoja, jotka vievät ammattitaitoa ja uraa eteenpäin. Palkitsevinta on jatkuva inspiroituminen omista tutkimusaiheista sekä palaute tutkijapiireistä.
-Tieteentekeminen on parhaimmillaan flowta, jossa työ tuottaa jatkuvasti uusia oivalluksia. Nautin hedelmällisistä dialogeista muiden tutkijoiden kanssa, ja koen kannustavaksi, kun esimerkiksi itselleni vieras tutkija tulee konferensseissa puhumaan tutkimuksistani ja kertoo kokeneensa ne itselleen merkittäviksi, Lähdesmäki iloitsee.
Kulttuuriperinnöstä puhuttaessa Lähdesmäki toivoisi keskustelun painottuvan historian sijaan enemmän tähän päivään ja tulevaisuuteen. Käsite tulisi ymmärtää keskustelun tilana, muuttumattoman ja helposti turmeltuvan monoliitin sijaan.
-Se, mitä me vaalimme perintönä menneisyydestä, vaikuttaa myös tulevaisuuteen. Se, millaisia tulkintoja teemme ja millaisia tarinoita kerromme, vaikuttaa siihen, millaisena vaikkapa suomalaisuus tai eurooppalaisuus näyttäytyy tulevaisuudessa. Kulttuuriperinnöllä ei voi koskaan olla vain yhtä ainoaa tai muuttumatonta merkitystä, ja tämän ajatuksen eteenpäin viemisen koen myös omassa työssäni tärkeäksi, Lähdesmäki painottaa.
Teksti ja kuvat: Birgitta Kemppainen
”Varmasti monellakin tavalla. Olin muun muassa toukokuussa kertomassa tutkimuksestani EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategian työpajassa Firenzessä. Työpajassa keskusteltiin ja jaettiin tietoa tutkijoiden, poliitikkojen ja EU:n virkamiesten kesken. Työskentelyn tavoitteena oli EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategian ja kulttuuridiplomatian kehittäminen.
EUROHERIT hankkeessa pyrimme tutkijakollegoideni kanssa vaikuttamaan kulttuuriperintöpolitiikkaan ja kulttuuriperintötyön käytänteisiin. Teemme kenttätutkimusta erilaisissa kulttuuriperintökohteissa, joissa osallistumme monenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Laadimme hankkeessa myös politiikkasuosituksia.”